Rakkaus roiskukoon, sen herra litran mittaan kaas

Viime viikon perjantai oli mitä ihanin päivä.

Vietettiin Suvin kanssa aikaa yhdessä ja nautittiin hyvästä säästä. Suvi oli saanut Teemulta lahjakortin auton konepesuun, joten käytettiin Suvin kupla pesulla. Suvi oli kauhuissaan tulevasta koitoksesta (auton konepesusta), joten lupauduin mukaan henkiseksi tueksi. Kun auto oli puhdas, me suunnattiin hakemaan jäätelöä, ja leiriydyttiin mun parvekkeelleni syömään niitä. Siellä oli lämmin, ja aurinko paistoi suoraan kirkkaalta taivaalta. Kesämusiikki soi, ja jäätelö maistui ihanalle.

Illan vietin Hannan kanssa. Ihana pikkusiskoni täytti tammikuun lopulla 18, ja mä annoin lahjani vasta nyt hiukan jälkikäteen. Olin sanonut Hannalle, että se saa päättää paikan, jonne mennään yhdessä syömään, ja sen jälkeen voitaisiin käydä jossakin kivassa paikassa yksillä. Hirveän valinnanvaikeuden jälkeen Hanna päätti ravintolaksi viihtyisän kiinalaisen Esplanadin puiston kupeessa. Ruoka oli aivan tajuttoman hyvää, ja seura sitäkin parempaa. Sain siskon kasvoille hymyn, kun kaivoin esiin pienen paketin, mistä lopulta paljastuivat hauskat kissasukat. Hanna lupasi laittaa sukat seuraavana päivänä sukkahousujensa päälle - toivon totisesti ettei se oikeasti tehnyt sitä. 

Nautinnollisen ravintolasession jälkeen lähdettiin Stockalle metsästämään Hannalle oikeanlaista hajuvettä. Ajattelin kyseisen operaation olevan mission impossible, mutta oikea tuoksu löytyi varsin nopeasti. Tämän jälkeen päätettiin mennä kokeilemaan Kaivopihan Dubliner. Pubi oli kuin suoraan Irlannista, ja me oltiin aivan haltioissamme. Tilattiin Kilkennyt ja nautittiin viimeiseen pisaraan asti. Huomattiin, että Dublinerissa on yleensä mahdollisuus vaikuttaa taustalla soivaan soittolistaan, mutta sovellus ei ollut perjantaisin ja lauantaisin käytössä, joten kiskaistiin kuulokkeet esille. Toinen nappi toiselle siskolle, ja toinen toiselle, ja taustalle raikaamaan Galway Girl. Näin päästiin mahdollisimman lähelle Dublinia 

Lopulta sanoin Hannalle, että haluaisin käydä vielä yhdessä kivassa paikassa juomassa toiset, ja sen jälkeen voitaisiin lähteä kotiin nukkumaan. Aluksi Hanna hiukan vastusteli, sillä mulla alkoi seuraavana aamuna työt klo: 04:00 ja Hannalla oli tiedossa koepäivä. Sain kuitenkin taivuteltua siskon lähtemään käväisemään toisessa paikassa. Suuntasimme kohti Kamppia. Tavastian kohdalla kiskaisin hämillään olevan Hannan ovista sisään, ja vilautin konserttilippuja ovimiehelle. Hanna toljotti hämillään ympärilleen, ja kyseli mille ihmeen keikalle olin sen tuonut. Virnistin vain, ja talutin siskon narikalle. Käskin sen olla katselematta ihmisten paitoja, taikka seinien mainoksia. Hanna katsoi mua äimänä ja kysyi "No mitä mä sitten katon? Lattiaa?" Kyllä se sitten kuitenkin suostui, kun ymmärsi että halusin pitää yllätyksen. Hetken kuluttua törmättiin Hannan vanhaan kaveriin Annikaan, ja sen kaveriin. Sanoin heti molemmille, että hys hys, Hanna ei tiedä mikä keikka on kyseessä. Molemmat lupasivat olla hiljaa.
Sain pidettyä yllätyksen miltein loppuun saakka: noin 20 minuuttia ennen keikan alkua toinen tytöistä vahingossa möläytti nimen Samuli Putro, ja Hannan silmät laajenivat lautasen kokoisiksi. Tiesin onnistuneeni. Toinen tyttö pyyteli nolona anteeksi, mutta siinä vaiheessa esiintyjän paljastuminen ei enää haitannut. Tunsin oloni niin onnelliseksi, kun näin Hannan innosta loistavat kasvot ja suunnattoman riemun. Ei mennyt enää kuin hetki, ja keikka alkoi. Samuli Putron esitystä voisi kuvailla sanoin: täydellisyys, hurmio, kauneus, rakkaus, tunteellisuus, onni ja hekuma.
Olimme lähestuulkoon koko keikan ajan käsikädessä. Rakastan siskoani, en olisi voinut koskaan toivoa parempaa ♥

Dublinerissa oli ihana tunnelma, aivan kuin olisi istunut Irlannissa jossakin paikallisessa pubissa.

Olisin tehnyt teille pitkästä aikaa videopostauksen, mutta olen kipeänä ja ääneni on mennyt. Vahva ja lähes taipumaton työmoraalinikin joutui antamaan periksi, ja antoi minulle luvan saikuttaa. En edes muista milloin olisin viimeksi ollut sairaslomalla. Olen yleensä aina sinnitellyt töissä, vaikka olisi kuinka kipeä olo. Esimerkiksi viikko, jolloin oli Expert Expo, ja aloitin uuden työni lentokentällä, on hyvä esimerkki periksiantamattomasta työmoraalistani. Expert Expoon olen aina suhtautunut niin, että sitä ei jätetä mistään hinnasta väliin, oli mikä oli. Viimeksi olin vain pahassa flunssassa, mutta muutama vuosi takaperin olin expossa keuhkoputkentulehduksessa. Joka tapauksessa, viime vuotisen Expon jälkeen heti seuraavana päivänä aloitin lentokentellä. Flunssani oli pahentunut entisestään, ja oloni oli aivan kammottava, mutta ei ensimmäisinä päivinä olla poissa mistään hinnasta! Joten siellä minä pyörin, kuumessa ja huonovointisena.
Tällä viikolle tein virheen ja mansin hyvää onneani "Mä en ole ollut kertaakaan kipeänä sen jälkeen kun altoin kentällä!" Ja tässä sitä nyt ollaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

xoxo Heidi