Päätin hankkia lapion, peitän sillä jäljet jotka seuraavat mantereelta

Jälleen voin sanoa olevani monta kokemusta rikkaampi - kiitos hulppean Ruotsin risteilyn ja iki-ihanan Iidan. Oli todella onnistunut ja hauska reissu, vaikkakin eilen podettiin jokseenkin huonoa oloa, mutta ei se estänyt meitä lähtemästä kiertelemään ja kuluttamaan rahaa Tukholmaan. Kahden vuorokauden aikana me tutustuttiin moniin uusiin ihmisiin, maistettiin uusia shotteja ja drinkkejä, rakastuttiin övereihin huulikiiltoihin, todistettiin kuinka mies jätti miehensä koska "ei halunnut rakkautta elämäänsä" ja tanssittiin kuin mielipuolet. Lisäksi matkaan sisältyi muutamakummallinenkin kokemus, kuten lasiovea päin käveleminen, mitä kummallisin rikkinäinen puhelin efekti ja Sylvester kissan kanssa kahakkaan ajautuminen (ei hätää, se oli kissapukuun pukeutunut ihminen).

Kaiken lisäksi tässä pääsi jälleen käymään niin, että itse risteilyltä ja Ruotsista mulla ei pahemmin ole kuvamateriaalia, muutamaa otosta lukuunottamatta. Sain kuitenkin kuvattua ostokseni kamalassa kiireessä ennen kuin juoksin töihin. (Kuka ylipäänsä on niin tyhmä, että menee suoraan risteilyltä töihin?) 

Tiivistäisin mun ja Iidan risteilyn tähän jo loppuun kulututettuun lauseeseen: Olen tyttö joka tappoi Sylvesterin, ja Iida on mustasukkainen läski mulkku ♥

 Aurinkolasit Accent, 19€, Lompakko Monki, 10€

 Escada hajuvesi 57€, Huulikiillot Clinique n 18€ ja Lancome n. 22€

Huppari Hollister n. 50€

Huppari Hollsiter, n. 40€

 Laukku Mango, 25€

Okei, sitten tähän loppuun mun on vielä aivan pakko avautua täysin eri aiheesta. Rakas ystävämme Facebook, ja etenkin sen väärinkäyttäjä toverimme. Ei älkää ymmärtäkö väärin, vaikka tämä alkaakin negatiivisesti. Ja itseasiassa tämän sisältökin on negatiivinen. Jokatapauksessa! Mielestäni Faceen ei kuulu jakaa kaikkia mahdollisia ankeita ajatuksiaan, ja jauhaa kaiken aikaa siitä, kuinka paskaa ja surkeaa elämä on. En tiedä olenko ainoa tämän mielipiteeni kanssa, mutta mielestäni kyseinen tapa on erittäin kummallinen. Eivätkö tuommoiset asiat ole jokseenkin henkilökohtaisia, eikä tarkoitettu monen sadan ihmisen luettavaksi? Ymmärrän kyllä, että joskus ottaa päähän oikein huolella tai on surullinen olo jostakin asiasta, ja semmoisten ajatusten jakaminen on mielestäni täysin ymmärrettävää, mutta se onkin tämän aiheen kanssa täysin eriävä. En myöskään käsitä sitä, että naamakirjaan on päivitettävä kaikki mahdolliset päivän rutiinit kuten: "Nyt syön makaronilaatikkoa ja sitten voisin ottaa päikkärit. Herkkua!"

Joskus on varsin helpottavaa purkaa agressioita tänne. Jopas tuli parempi olo. Kiitos ja kumarrus.

xoxo Heidi

Loistaisimme kilpaa niin kuin pellon yllä loistaa kuu

Pian on viimeinenkin yövuoro lusittu. Jos tarkkoja ollaan, pääsen suuntaamaan kotiin suureen pehmeään sänkyyni Kristan viereen nukkumaan kun kello lyö 7:30. Enää siis muutama tunti, pari energiajuomaa, kymmeniä hyviä biisejä ja luultavasti pari sytkäripoistoa edessä. 

Tänään päätettiin heti työvuoron alkuun työkaverin kanssa yhdessä tuumin kehittyä entistäkin paremmiksi turvatarkastajiksi ja lukkotiirikoijiksi, joten kipattiin purkillinen lukkoja pöydälle, ja alettiin tiirikoida. Onneksi ollaan Teemun kanssa näppäriä käsistämme, ja saatiin kaikki (myös ne haastavimmat) lukot auki! Ensi kerran CV:tä päivittäessä täytyykin muistaa lisätä erikoisosaamisena erilaisten lukkojen tiirikointi. Myös numerolukot onnistuvat! ;)

"Ihana kun olet noin positiivinen ihminen", sain kuulla postattuani pitkästä aikaa. Naurahdin hölmistyneenä ja kysyin "oletko sä tosissasi?" En ollut edes ymmärtänyt antaneeni minkään laista positiivista kuvaa itsestäni taikka tämänhetkisestä elämästäni. Musta tuntuu kuin olisin vain ruikuttanut ja valittanut väsymystä silmäpussit loistaen. Tämä ihana lausahdus kaverilta sai mut kuitenkin miettimään. Hymyilen ja nauran paljon. Saatan suuttua, mutta mun kiihkolleni usein vain naurahdellaan hyväntahtoisesti (tarkoittaako tämä, ettei mua oteta tosissaan?) Osaan nähdä huonojen asioiden hyvätkin puolet. En luovuta, vaan painan menemään vaikka kuinka väsyttäisi. Herkkinä hetkinä vajoan omaan pimeään kolooni, mutta ei mene kauaa kun jälleen näen auringon, ja kömmin pirteänä kohti uusia haasteita. Kai tätä voisi kutsua positiivisuudeksi? Sitä paitsi, mulla todella on kaikki hyvin. Ihana työ, vielä ihanemmat ystävät, täydellinen perhe, kesä tulossa, kiva koti jonne mennä ja oma rauha, ja oikeus tehdä mitä haluaa, milloin haluaa. Miksipä sitä ei siis hymyilisi suupielet korvissa?

Vajaa kuukausi sitten sain mullistettua samaisen kaverini maailmaa huikealla faktallani.

"Kuulin eilen töissä omituisen väittämän: Hattupäiset kuskit ovat kaikkein vaarallisimpia. En ehkä enää ikinä pysty ajamaan autoa nauramatta" - Jussin FB

Tämä huikea fakta tuli jaettua eräänä ei niin kiireisenä iltana töissä. Kysyin Jussilta mitä telkkarista mahtoi tulla seuraavaksi. "Varmaan joku Suomen surkein kuski", Jussi heitti. Ei me jaksettu asiaa sen kummemmin miettiä, kunnes huomattiin, että telkkarissa tosiaan alkoi pyöriä Suomen surkein kuski. Meedio Jussi sai tietää piilevistä kyvyistään, ja mä päätin palauttaa sen maanpinnalle kertomalla millaisia kuskeja liikenteessä kannattaa välttää. Kun isäni opetti mua ajamaan, se valisti mua, että hattupäiset kuskit ovat kaikkein arvaamattomimpia. Eli jos auto seilaa kaistalta toiselle, kannattaa tsekata onko kyseessä arvaamaton hattupää. 

xoxo Heidi

Takana tuhkaksi sillat paloivat, raunioiksi talot sortuivat, tämä on viimeinen mahdollisuus

Ulkona on pimeää ja koleaa, mutta onnekseni istun lentokentän lämmössä yövuoroa painaen. Ihme kyllä, täälläkin on hiljaista öisin. En tiennyt sitä ennen kuin aloitin työni täällä. Kuvittelin täällä olevan menoa kellon ympäri, mutta olen helpottunut, että olin väärässä.

Nämä yövuorot tuntuvat melkein vapaapäiviltä. Sitä nukkuu (tai yrittää nukkua) puoliltapäiville, ja loppu ilta on aikaa puuhailla kaikkea mieltä lämmittävää, kunnes työt alkavat kymmeneltä. Tänään innostuttiin vaimon (Hanieh) ja Veeran kanssa ruokahifistelemään. Kaupassa vierähti varmaankin lähemmäs tunti, kun me ei fiksuina oltu tehty minkäänlaista ostolistaa, saatikka päätetty mitä ruokaa sitä laitettaisiin. Lopulta päädyttiin tekemään pestomozarella leipiä, kanasalaattia ja jälkiruoaksi suklaafondueta. Rakastan viettää näiden naisten kanssa herkutteluiltoja! ♥

Katsoin tänään aiemmin Poliisien uusimman jakson. Kyseessä olin Mikkelin jakso. Siinä on yksi ohjelma, jota odotan aina kuin kuuta nousevaa. En ole koskaan aiemmin ollut kiinnostunut katsomaan Poliisit sarjaa, kunnes kerran katsoin Mikkeli jakson. En tiedä mitä kävi, mutta innostuin! Jarkolla ja Harrilla on mitä hauskimmat jutut, ja usein huomaankin nauravani ääneen. Nyt harmittaa, että täytyy jälleen odottaa viikko nähdäkseen uusimman jakson.

Huhhuh, vielä pitäisi jaksaa aamu kuuteen asti. Huomenna onkin edessä viimeinen yövuoro, ja sitten loppuukin pitkä työputki. Ensi viikolla lähdetään Iidan kanssa laivalla Ruotsiin. Tiedossa on siis pieni, mutta ihana irtiotto arjesta loistoseurassa. Katsotaan jospa siitäkin reissusta saisi jotakin pientä väännettyä tänne teidän luettavaksenne.

Olen ollut taas aivan liian kauan poissa blogimaailmasta, joten kertokaa te ihanat, mitä toivoisitte näkevänne, kuulevanne ja lukevanne blogistani!

Ja seurailkaapa meikäläistä Instagramissa niminemerkillä Heidielinah!

xoxo Heidi

Fiiliksiä

Juu ja sitten tähän menoja ja meininkejä sunnuntailta ja tältä päivältä :)

sillä raukalla on nahanluonti kesken, ja silmässä sitä :( mutta siinä se patsastelee ylväänä

Siinä menoja sunnuntailta :) Ja lauantailta? Lauantaina isovanhemmat tuli syömään, ja äiti laittoi älyttömän hyviä ruokia! Mussutin mahan täyteen. Sunnuntaina chillailtiin ja poltettiin kynttilöitä :) Anssi on söppänä.

Tänään näin Anssia. En oikeasti voisi tuntea itseäni onnellisemmaksi ♥ Oon tässä pari viikkoa kulkenut kuin jossakin sumussa, mutta tänään olen ollut onnellisempi kuin pitkään aikaan. Tuntuu siltä että tämä maailma on myös mua varten. Kiitos Anssi, rakastan sinua ♥
Sen jälkeen kun olin Anssi nähnyt menin kouluun, missä päästiin osallisiksi johonkin maailman turhimpaan juttuun - kummalliseen pressitilaisuuteen, joka oli kyllä aika floppi. Väännettiin Marian kanssa siitä jutut, ja mentiin tekemään sushia. tuli todella hyvää! Mums.
Nyt skypetän murun kanssa, ja suunnitellaan joululahjoja. Tehtiin Anssin kanssa veto, että mitä se saa, jos IFK voittaa tänään, ja mitä mä saan jos Jokerit voittaa. No niinhän siinä kävi että Jokerit voitti, joten meikäläinen voitti. Tiedossa siis romanttinen ilta! :----) Tosin, niitä nyt on muutenkin.. Hihi. Mutta palailen taas lähipäivinä!
Ps. Tiedossa saattaa myös olla kolumni, jos toinenkin, sillä tällä neidillä on tällä hetkellä muutamastakin asiasta enemmän kuin pari sanaa sanottavana.

xoxo Heidi

Torstai kuvina

Järjestys on nyt kaikkea muuta kuin looginen, sillä nyt tulee päivä kuvina postaus - ainoa vaan että päivä on torstai. Hämmennyin torstai-iltana niin paljon Anssin yllätyksestä, että kuvapostaus jäi tekemättä. Lisäksi olin niin hölmö, etten tajunnut kuvata kynttiläsysteemiä, jonka kulta oli mulle väsännyt.. No, sen näitte ainakin videossa :)

Jokerit  voitti IFK:n maalein 4-2

xoxo Heidi ♥

Tytöt kokkaa!

Tänään päätettiin tyttöjen kanssa vähän marttailla, ja alettiin tekemään mokkapaloja! Oli se kokonaisuutena aikamoinen sessio, lopputulos oli kuitenkin tosi hyvä ;)
Huomenna vietänkin ansaittua vapaapäivää ja siivoilen kotona ennen illan matsia - tiedossa Jokerit-Ifk. Will see jospa siitä ihan reportaasin tai uutisen kirjoittaisi!
Enää yksi päivä niin Anssi tule kotiin :----)

xoxo Heidi ♥

Pillurallia Laajasalossa

Päätettiin tyttöjen kanssa näin maanantain kunniaksi lähteä Mäkkiin syömään, kun koulussa olisi ollut tarjolla kebabpataa - se ei jotenkaan sytyttänyt meitä. Pakkauduttiin mun perhe-Mazdaani ja kaasutettiin Mäkkiin, jossa nautittiin maittavasta ateriasta. 

Tämän jälkeen lähdettiin metsästämään Laajasalon Siwaa, koska Sonjalle oli tullut sinne kauan himoitut Ginatricotin farkut. Se siwa oli jotenkin mysteerisesti jossain mystisessä pusikossa, joten tarvittiin avuksemme navigaattoria. Noh, navi ei halunnut heti herätä, joten vedettiin parisenkymmentä kierrosta ihastuttavassa liikenneympyrässä. Meidän iloksi keltainen traktori liittyi seuraamme, ja sen kanssa me sitten siinä hurauteltiin yhdessä muutamat kierrokset kunnes navi heräsi, ja jatkettiin matkaa kohti Siwaa. 

Siwasta saatiin sitten mukaamme Sonjan Ginafarkut ja meille muille tarttui mukaan karkkia. Oltiin tyttöjen kanssa lastautumassa Mazdaan, kun Korianteriksi kutsumamme traktorimies ilmaantui Siwan pihaan. Se vilkutti meille ja meni kauppaan. Väännettiin sillä välin sille viesti, jossa kiitettiin sitä mukavista ralleista, ja mukaan iskettiin Bambin numero. 

Vedettiin vielä muutamatkymmenet lisäkierrokset toisessa liikenneympyrässä ruotsalaisen popin soidessa ja päädyttiin lopulta takaisin relityyn - kouluun, kirjoittamaan tuhannen merkin juttua jostakin turhanpäiväisestä henkilöstä. Ei tässä muuta!

Ps. kului muutama minuutti ja Korianteri tekstasi Bambille. Beginning of a lovestory?

kuvat we♥it

xoxo Heidi ♥

and Maria, Sonja, Bambi & Riina