I'm watching, I'm feelin'. Make the best of me

Kesäkuu 2015. Edellisestä postauksestani on yli puoli vuotta. Puolen vuoden täydeltä itkua, naurua, murheita ja onnea. Miltä osin elämäni on muuttunut? Voisi sanoa, että lähes kaikelta osin. Puoli vuotta sitten elämäni oli aika lailla harmaata. Nyt se on kirkkaampaa, valoisampaa ja värikkäämpää.

Selasin blogini vanhoja kirjoituksia, ja hymähdin tyytyväisenä eräälle kohdalle, jonka olin kirjoitanut lokakuussa.

"Työpaikalla tapahtuneiden muutosten takia työmotivaationi ei ole aivan huipussaan, ja keksisin ainakin tuhat ja sata parempaa tapaa viettää aikaani näin aamuyöstä. Koko syksyn olen haikaillut suurten elämänmutosten perään, saamatta sen kummempia aikaiseksi. Diagnosoimme eilen töissä Niklaksen kanssa "reilun kahdenkympin kriisin" vaivaavan meitä. Omat muutossuunitelmani eivät tosin ole aivan yhtä radikaaleja kuin Niklaksen "voisin muutta ulkomaille" ja "voisin myydän kaiken omaisuuteni ja aloittaa alusta" -suunnitelmat.  Ensimmäisenä listallani on uusi työpaikka. Hyvänä kakkosena seuraa uusi kämppä. Ulkonäöllekin olisi kiva tehdä yhtä sun toista. Kun asiaa miettii, mitään näistä ei ole vaikea toteuttaa."

Nyt voin hymyillen vihdoinkin todeta saavuttaneeni jotakin. Ensimmäisenä listallani on uusi työpaikka. En ole enää lentokentällä töissä kärsimässä työuupumuksesta ja unettomuudesta. Puolitoista vuotta turvatarkastajana sai minut tajuamaan Expertin olevan varsin hyvä työnantaja, joten hain takaisin. Päädyin siihen, mitä harkitsin ennen lentokentälle siirtymistä - aloin myyjäksi kassaneidin sijaan. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Nyt olen onnellinen ja hymyileväinen puhelinvastaava, joka saa nukkua normaalit yöunet, ja ehtii laittaa ruokaa ja käydä salilla. 

Hyvänä kakkosena seuraa uusi kämppä. Muutin Keravalle, lähemmäs työpaikkaani. Sain isomman asunnon, ja nyt minulla on vihdoin enemmän tilaa. En ole vielä ehtinyt kunnolla asettua taloksi, sillä muuttolaatikoita on ympäri kämppää, mutta pikkuhiljaa nekin siitä hupenevat. 

Ulkonäöllekin on ollut kiva tehdä yhtä sun toista. Aloitin heittämällä hyvästit vaaleille kutreilleni, ja palasin entiseen, värjäämällä hiukseni ruskeiksi. Tummat hiukset tuntuivat heti enemmän omalta, vaikka edellisestä kerrasta olikin vuosia. Hiusten värjäys tuntuu kuitenkin pieneltä suuremman projektini vierellä. Reilut pari kuukautta sitten sain tarpeekseni lentokentän kerryttämistä liikakiloista, ja päätin hankkia itselleni personal trainerin. Nyt olen laihtunut kahdeksan kiloa, mutta paljon on vielä jäljellä. Tavoitteeni ei ole mielestäni epärealistinen - tahtoisin olla saman kokoinen kuin ennenkin, ehkä vain hiukan timmimmässä paketissa. 

Puoli vuotta sitten en olisi uskonut kirjoittavani tällaisista asioista. Nyt ehdin tehdä sitä kaikkea, mistä en uskaltanut lentokentällä ollessani edes unelmoida. Elämäni on normaalia, ja tasapainoista - juuri niin kuin toivoinkin.

kuvat weheartit

Ps. Jotakin puuttuu, mutta sekin selviää aikanaan.

xoxo Heidi 

Yhden kortin varaan kaikkeni paan, sata prosenttia itsestä annan

On suorastaan hassua, miten jotkut pienet asiat voivat tehdä onnelliseksi, ja jopa pelastaa päivän. Köyhät ritarit ja kodilta tuoksuva äiti, Whatsapp viesti, joka tuo hymyn huulille, Anssi Kelan kuunteleminen ruuanlaiton yhteydessä, tärkeään ihmiseen törmääminen ennen työvuoron alkua, vanhojen suomi-iskelmien popittaminen ja tahdissa reivaaminen perheen kanssa, sekä nauravainen asiakaspalvelija Verotoimiston linjoilla. Nämä pienet asiat ovat piristäneet lähipäivinä minua enemmän, kuin olisin voinut uskoa. Yhteen koottuna ne muodostavat onnistuneita, ja ilon täyttämiä päiviä. On suorastaan uskomatonta ja jopa järjetöntä, miten jonkun ihmisen näkeminen, tai pitkään nukkuminen voi pelastaa kokonaisen päivän.

 

 

Tein eilen arkisen muutoksen, josta olin haaveillut jo pidemmän aikaa. Puoli vuotta sitten se olisi tuntunut täysin mahdottomalta ratkaisulta, mutta nyt sain asiani hoidettua sille mallille, että oli aika muuttaa suunnitelmat teoiksi. Muutin lentokentällä työsopimukseni osa-aikaiseksi. Suunnaton taakka putosi harteiltani, ja tuntuu kuin voisin jälleen hengittää paremmin. Työmääräni turvatarkastajana vähenee huomattavasti, mikä tarkoittaa normaaleja kahdeksan tunnin yöunia, mahdollisuutta jaksaa käydä salilla, sekä energiaa siivota, ja huolehtia arjen askareista. Olen kaivannut etenkin salilla käymistä. Rakastan sitä energiaa ja hyvän olon tunnetta, mikä minut valtaa onnistuneen treenin jälkeen. Vihaisena on mahtavaa suunnata salille purkamaan ärtymys ja kurjat tunteet - kaiken lisäksi se vieläpä toimii.

 

Talveani tulee myös piristämään pikkuveljeni kanssa yhdessä varattu matka Riikaan. Pääsemme vaihtamaan eurot lateihin, pakkaamaan nesteet minigrip-pusseihin, heiluttamaan työkavereille, jotka jäävät vääntämään hullua päivää turvatarkastukseen, ja syömään lentokentän ylihinnoiteltuja ruokia matkaliput kourassa. Minilomamme syy saa ihoni nousemaan kananlihalle ilosta. 7.1 Arena Riga täyttyy hurmioituneista jääkiekkofaneista, ja on aivan mahtavaa päästä kannustamaan Jokerit voittoon Dinamo Rigan kotiottelussa.

 

kuvat we♥it

 

Näihin fiiliksiin ja tunnelmiin suljen tämän päivän. Painan pääni tyynyyn, ja nukahdan vanhempieni huoneesta kantautuvaan vaimeaan kuorsaukseen. Ihanaa olla kotona.

 

xoxo Heidi

Ja nuo ihmemiehet taikakaavuissaan maailmaa koittaa pelastaa

Istun yksin työpaikkani "viihtyisässä" kopperossa, ja tuijotan paperilapuilla ja secutiy checked teipillä vuorattua seinää. Kopin seinien toisella puolella liikkuu reissuun lähtevien ihmisten matkatavaroita. Itse olen täällä päivästä toiseen, ja katson kun kärttyiset suomalaiset lähtevät hawaii paidoissaan ja seitinohuessa humalassa Thaikkuihin. Toisinaan nämä kärtyt kiittävät minua hyvästä palvelusta, toisinaan haukkuvat tyhmäksi, kun "varastan" heidän hammastahnansa. Kyllä, olen aina halunnut sinun käytetyn tahmaisen hammastahnasi itselleni. Itkevä aasialainen ei ymmärrä miksen voi tehdä poikkeusta, ja antaa hänen viedä liian suurta käsirasvaa koneeseen. Aggressiivinen venäläinen murisee ja ärisee ja esittää ettei yhtäkkiä osaakaan englantia, etten voisi poistaa hänen taxfreepussista poistettua ja puoliksi juotua viinapulloaan. Miksi vielä olen täällä? (Rehellisesti sanottuna: koska rakastan työkavereitani)

Työpaikalla tapahtuneiden muutosten takia työmotivaationi ei ole aivan huipussaan, ja keksisin ainakin tuhat ja sata parempaa tapaa viettää aikaani näin aamuyöstä. Koko syksyn olen haikaillut suurten elämänmutosten perään, saamatta sen kummempia aikaiseksi. Diagnosoimme eilen töissä Niklaksen kanssa "reilun kahdenkympin kriisin" vaivaavan meitä. Omat muutossuunitelmani eivät tosin ole aivan yhtä radikaaleja kuin Niklaksen "voisin muutta ulkomaille" ja "voisin myydän kaiken omaisuuteni ja aloittaa alusta" -suunnitelmat.  Ensimmäisenä listallani on uusi työpaikka. Hyvänä kakkosena seuraa uusi kämppä. Ulkonäöllekin olisi kiva tehdä yhtä sun toista. Kun asiaa miettii, mitään näistä ei ole vaikea toteuttaa. Työnhaku minulla on ollut päällä jo jonkun aikaa, mutta kämpän suhteen en ole saanut mitään aikaiseksi. Pitäisikö muuttaa kämppiksen kanssa vai yksin, keskustaan vai kenties takaisin Espooseen? Okei, Espooseen en halua, paikka tuntuu nykyisin jotenkin kaukaiselta, kun on tottunut Itä-Vantaan puukko-ghettoon. Sitten se ulkonäkö. Miten olisi piilokalju, tai punaiset kutrit? Laihduttaakin voisi. Entä hankkisinko koko selän tautoinnin tai nännilävärin? Parhaat ideat tuntuvat syntyvän yövuoroissa.

Olen tullut siihen pisteeseen, että jotakin minun on kyllä tehtävä. Niin paljon kun nautinkin yövuoroissa mennä Niklaksen kanssa hodareille, ja mussuttaa suklaata litran maitoa juodessa ja Game of Thronesia katsoessa, tämä alkaa pikkuhiljaa riitää minulle. Jos ei muun, niin oman terveyteni takia. Säännölliset neljän tunnin yöunet ei käsittääkseni kuulu tasapainoiseen elämään sen enempää kuin epäsäännölliset ruokatottumuksetkaan.

Vaikka tämä kaikki saattaa kuulostaa valitukselta, olen silti onnellinen. Onnellinen mutta väsynyt. Tiedän asioiden muuttuvan parempaan suuntaan omien tekojeni avulla. Siksi aion rehkiä enemmän saadakseni haluamani. Sillä loppupeleissä suurin unelmani tällä hetkellä on tasapainoinen ja säännöllinen arki.

kuvat we♥it

xoxo Heidi