Ihanaa perjantaita! Tänään olen viettänyt ihanaa vapaapäivää.. Aamu käynnistyi lähtemällä hiihtämään! Kyllä, minä lähdin hiihtämään.. Tästä voin kiittää Anssia, joka eilen ehdotti, että käytäisiin kokeilemassa osaisinko vielä hiihtää. Olen viimeksi hiihtänyt varmaan vitosluokkalaisena, ja sen kyllä näki eilisiltaisesta ja tämän aamuisesta sohimisesta.. Tosiaan, käytiin illalla sitten yhdessä vähän ulkoilemassa niin, että sain hiukan tuntumaa hiihtämiseen. Anssi urhoollisesti lainasi omia suksiaan, itse kun en sellaisia omista. Tänään päätin sitten aamulla lähteä kokeilemaan uudestaan. Päähäni vedin pipon, jonka Anssi hommasi mulle ollessaan tekemässä keikkaa samaan aikaan Martina Aitolehden kanssa. Anssi oli kertonut mun olevan Martinan kova fani (en kyllä tiennyt olevani), ja Martina sitten hienona naisena oli antanut piponsa viemisiksi mulle. Nauratti hiukan.
Hiihtelyiden ja pienimuotoisten treenailujen jälkeen kaivoin kaapista jonkin aikaa sitten ostamani hiusvärin. Pestyäni värin päästä kaduin tekoani samantien. En voi sanoa olevani tyytyväinen tulokseen, ja toivon rakkaan hopeashampooni auttavan hiuksiani tulevaisuudessa..
Kävin hommaamassa passikuvat uutta ajokorttia varten.
Pari päivää sitten vietettiin Anssin kanssa mukavaa ruokailtaa. Anssi - maailman paras kokki - päätti opettaa mulle, kuinka laitetaan täydellistä ruokaa. Todella hyvää siitä kieltämättä tulikin!
Eilen tehtiin Elisan kanssa tuommonen marjapiirakka. Oli muuten hyvää.. Mums!
Sitten vielä vähän "laadukkaita" kuvia puhelimesta viimeajoilta :----)
Enpä olisi reilu vuosi sitten uskonut, että tästä tytöstä tulisi koskaan blondia. Mun hiukseni on aina olleet tummat, ellei jopa mustat. Viime kesänä aloin pelon sekaisin tuntein kuitenkin vaalentaa hiuksiani, ja nyt monien värjäyskertojen jälkeen uskoisin olevani blondi.
Ennen mua saatettiin sanoa piiloblondiksi.. Nykyään siitä sitten voi jättää sen sanan "piilo" pois.. :(
Ennen
Nykyään
Vielä tämä viikko töissä, ja sitten alkaa työharjoittelu! Jännää..
Huomenta! Tai no, aamu taitaa olla jo siirtynyt ainakin aamupäivään. Ennen olin ihminen, joka lähestulkoon inhosi aamuja. Nykyään voin sanoa, että melkeinpä rakastan niitä. Tänään heräsin siihen, että sälekaihtimien välistä kajasti lämmin valo - aurinko! Anssi iski fiilistelymusiikit päälle, ja vietettiin ihana aamu yhdessä. Ihanaan aamuun ei vaadita mielestäni muuta kuin hymyä, yhdessä oloa, valoa ja kahvia. Tietenkin hyvä musiikki on plussaa - tässä tapauksessa tämä aamu oli täydellinen.
And I feel good!
Sitten kuvaa tuoreesta tatskasta!
Täysin se ei ole vielä parantunut, ja olin juuri viisaana tyttönä rasvannut sen ennen kuvausta. Lisäksi kuva on nilkassa, joten sitä on hiukan hankala itsekseen kuvailla. Olisi tietenkin pitänyt tajuta Anssia kuvaamaan, mutta se ooli ehtinyt jo lähteä töihin.
Huomenta! Onko hiukan noloa istua ennen aamukymmentä McDonalds'issa läppäri naaman edessä ja kahvi kädessä? Täällä Heidi istuu lapsiperheiden seassa, ja vääntää työhakemusta. En vielä kerro mihin haen harjoitteluun, mutta lupaan paljastaa paikan heti kun selviää pääsenkö sinne ;)
Tosiaan, en minä täällä Hertsikan Mäkissä ihan läpällä tähän aikaan istu. Anssin piti mennä käymään Santahaminassa ennen yhdeksää, joten kiikutin sen sinne, ja nyt odottelen täällä, että voin hakea sen taas. Heiditaxi kulkee.
Ajoin eilen ensimmäistä kertaa Santahaminaan. Katsoin silmät pyöreänä niitä ihania taloja matkan varrella. Suuria kivitaloja meren rannalla - unelmasijainti ja unelmakämpät. Varmaan jokaisen talon pihalla oli Bemari taikka Mersu - joskus molemmat.
Musta tosiaan on tulossa blondi, jännää
Ja sitten rakkaat lukijat, pistäkääpä toiveita postauksen suhteen tulemaan!
Ja nyt hakemaan sotilas kotiin :----)
xoxo Heidi
31 heinäkuuta 2012
Toivepostaus 3 - perheeni
Mua pyydettiin tekemään postaus perheestäni. Ensinnäkin tahdon tuoda sen esille, etten voisi olla enemmän tyytyväinen perheeseeni. Joka päivä muistan kiittää onneani siitä, kuinka olen sattunut syntymään tähän perheeseen. Heiltä saan aina tukea, oli minulla mikä tahansa. He eivät tuomitse, eivätkä arvostele, heidän kanssaan mulla on hauskaa ja voin olla 100% oma itseni. Mulla on edottomasti maailman paras perhe.
Itse olen kuusihenkisen (itseasiassa perheeni koko on hiukan hankalasti määriteltävissä, sillä lemmikeitä ja samassa talossa asuva poikaystävä löytyy + erittäin läheiset sukulaiset, joiden kanssa ollaan tekemisissä jollaki tavalla lähes päivittäin..) perheeni esikoinen - voi kuulkaa tätä auktoriteetin määrää, kun voin hallita pikkusisaruksiani!
Ensimmäisenä on vuorossa 16-vuotias pikkusiskoni Hanna. Hanna on aina ollut mulle todella läheinen, ja pidän häntä yhtenä parhaimmista ystävistäni. Hän on oikea luottohenkilö! Vaikka aika usein myöskin rasittava pikkusiskoni "lainaa" jatkuvasti kamppeitani ja saa minut hermoraunion partaalle, en voisi toivoa parempaa siskoa. Hanna pitää omaa blogiaan - joka on tuhat kertaa huikeampi kuin omani (ei, en tietenkään ole katkera taikka kateellinen..). Hannan blogiin pääsette tästä. Hanna on todella taiteellinen ja ihanalla tavalla omalaatuinen persoona. Hän aloittaa opinnot Torkkelin lukiossa tänä syksynä, ja olen erittäin ylpeä hänen saavutuksestaan! Hanna on upea ♥
Seuraavaksi on vuorossa pikkuveljeni Juho, joka täyttää ensi keväänä 13. Juho on hauska ja räväkkä persoona, joka erottuu joukosta sosiaalisten taitojensa ansiosta huimasti. Nyt lähiaikoina - lähinnä ylppäreistäni alkaen - Juho on innostunut pitämään puheita, ja on siinäkin aivan käsittämätön. Lisäksi hän tekee kaiken aikaa korttitemppuja, ja kehittyy niissä päivä päivältä paremmaksi. Täytyy tunnustaa, etten aina oikein jaksa enää katsoa niitä, kun tuntuu että pitäisi katsoa koko ajan. Juhon kanssa käydään yhdessä katsomassa Jokereiden matsit. Viime kaudella meillä oli kausikortitkin, nyt niiden hommaaminen on hiukan jäänyt, mutta kyllä ne pian tilaukseen laitetaan.
Sitten on perheemme ujo, suloinen kuopus Joona, joka täyttää jouluna 12. Joona on toisiaan hiljainen, ja tykkää puuhastella pienten keskittymistä vaativien juttujen parissa. Hän on todella taitava esimerkiksi monimutkaisten lego-systeemien ja nikkaroinnin kanssa. Joona on todella herttainen ja huomaavainen poika, joka varmasti tulee tunteikkuudellaan sulattamaan jonkun tytön sydämen - eikä saa unohtaa hänen ihania suklaan ruskeita silmiään!
Ja tietenkin minulla on vanhemmat. Parempia vanhempia ei voisi toivoa.. He ovat tukeneet minua aina, eivät arvostele, eivätkä ole rajoittaneet elämääni liikaa, mutta kuitenkin sen verran, kun välittävät vanhemmat tekevät. Kun jossain kysytään "kuka on idolisi?" vastaan aina äiti. Mielestäni vahempani ovat tehneet kaiken oikein, ja siksi he ovatkin suurimmat esikuvani. Rakastan heitä yli kaiken.
Meiltä löytyy myöskin lemmikkejä lähes joka lähtöön; on 2-vuotias Telma-kissa, 4-vuotias Nipsu-Marsu, 4 kanaa nimeltä Inkeri, Terttu, Klaara ja Retu, sekä Anssin gekot Brandon ja Wilma.
Tässä vielä video aamulta, jossa vierailevana tähtenä esiintyy juuri herännyt "pirtsakka" Juho. Ps. osa postauksen kuvista oli siskoni ottamia.
