Ei nuorena tarvitse nukkua, eihän?

Silmät meinaavat painua kiinni, haaveet pehmeästä lämpimästä sängystä pyörivät mielessä lähes tauotta. Tekisi mieli sulkea silmät ja käpertyä tuoliin mukavaan asentoon. Nukahtaa vain hetkeksi. Enää neljä tuntia töitä, sitten pääsen nukkumaan. Tuntuu kuin asuisin lentokentällä. Päivät sekoittuvat toisiinsa, enkä enää osaa hahmotta mitä tapahtui eilen, mitä tänään. Pääsin eilen aamulla seitsemältä töistä, tulin takaisin kahdelta iltapäivällä neljän tunnin yöunien jälkeen, ja olen täällä edelleen. Ylitöiden huumaa. 

Mitä nämä viimeiset kolme viikkoa ovat sisältäneet? 147,5 tuntia lentokentällä, 14 tuntia Expertillä ja toimittajan hommia. Johonkin väliin olen saanut ahdettua jopa auringon palvontaa, päivän reissun Tampereelle Herra Hakkaraisen taloon, Kesäkaverit, terassi-iltoja ja laatuaikaa perheen kanssa. Unelle sen sijaan ei pahemmin ole löytynyt aikaa eikä paikkaa. Siksi tahtoisinkin painaa raskaan pääni tyynyyn, ja nukahtaa.

Enää kolme viikkoa ylitöitä, jonka jälkeen saan ansaitsemani palkkion. Ostimme Jasminin kanssa lennot Rodokselle. Aion maata auringossa, nukkua pitkään, syödä hyvää ruokaa, ja juoda hienoja drinkkejä. En aio stressata, miettiä töitä tai surra kohtaamiani vastoinkäymisiä. Olen onnellinen, että pääsen kokemaan Rodoksen reissun juuri Jasminin kanssa.

Tänä kesänä olen saanut nauttia lämpimistä kesäöistä, kävellyt alkoholin huuruisena Helsingin keskustassa yömyöhään kesämekossa tuntematta kylmyyttä, hurmioitunut musiikista Ruisrockin väenpaljoudessa, juonut käsittämättömän suuria mansikkamojitoja Prahassa ja tanssinut Elielinaukiolla kurkkulaulajan musiikin tahtiin. Olen haaveillut enemmän kuin aikoihin, tuntenut oloni onnelliseksi, ja jälleen haikeaksi. Olen katsellut sumuista auringonnousua järven rannalla, tullut aamun ensimmäisellä junalla kotiin, lähdettyäni "parille", polkenut töihin auringon noustessa ja raapinut jalkani verille kymmeninen hyttysenpistosten ärsyttämänä. Tämä kesä on ollut elämäni parhaimpia, mutta samalla myös uuvuttavimpia töideni takia. Silti aion vielä nauttia romanttisista kesäöistä, auringosta ja päätä huumaavasta kuumuudesta. Romantiikan kaipuinen sydämeni janoaa lisää kesää.

kuvat maailman parhaalta mökkireissulta

xoxo Heidi

Nyt oon niin kevyt, että leijun ilmassa korkealla, ja kaupunki alhaalla näyttää kauniilta

Hölmöjä hymyjä, naurettavia virneitä ja punastumista. Kummallisia unia, jotka painuvat mieleen loppu päiväksi. Kiitollisuutta, onnellisuutta ja odottavaisuutta. Lojaalia ystävyyttä, perheen rakkautta ja toivoa tulevasta. Pitkiä öitä ja pimeneviä iltoja. Alkoholin huuruisia keskusteluja ja kävelyitä. Korttipelejä kynttilän valossa, naurun ja hempeän musiikin säkeistämänä. Hyvää ruokaa ja herkullista viiniä aivan liikaa. Korvissa pauhaavaa sykähdyttävää musiikkia ja vapautunutta tanssia. Paljon suudelmia ja hellyyttää. Onnea, iloa ja kuplivia tunteita, jotka kantavat pitkälle syksyyn.

Tästä kaikesta kesäni on toivottavasti tehty. Kesälomani alkaa maanantaina, jolloin suuntaamme Iidan kanssa Prahaan. Siellä tarkoituksenamme on nauttia ystävyydestämme, hyvästä ruoasta ja halvasta oluesta. Uskon shoppailullekin jäävän aikaa. Prahasta siirryn Ruisrockiin nauttimaan kauniista musiikista, tanssimisesta hyvässä seurassa ja ääni käheänä laulamisesta kädet siskoni kaulaan kiedottuna. Kahden viikon kesälomani kruunaa viikonloppu mökillä hyvien ystävien seurassa.

Tänä kesänä aion olla onnellinen ja nauttia jokaisesta hetkestä. En aio valittaa huonosta säästä, tai murehtia turhia. Aion hymyillä, nauraa ja itkeä. Haluan tuntea, maistaa ja haistaa. Tänä kesänä en anna minkään pilata onneani. Tällä kertaa pidän puoleni.

Hei, koita unohtaa nuo asiat, jotka sua öisin valvottaa

Hei, koita uskaltaa vain tuulen vietäväksi sukeltaa

Kaikkein vaikeinta on luottaa,

mutta ilman sitä ei mitään saa

Mä puhallan ja sä nouset ilmaan

Hyppäät parvekkeelta, muttet putoa

Sä näytät kauniilta, kun leijut ilmassa,

surut ja murheet jäävät omaan arvoonsa

xoxo Heidi

Minäkö urheiluhullu?

 Löysin nämä iki-ihanat sandaalit Dublinista

Dublinin reissuun näinkin suuri kurkkaus: sandaalit! Luvassa on kooste alkukesän reissustani, kunhan saan kuvat katsottua läpi.

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin!

Vai voinko? On huvittavaa sanoa olevansa lomalla, kun lomapäivät todellisuudessa menevät toista työtä tehdessä. Ainakin tähän mennessä ovat menneet. Tänään ehdin töiden ohellä nähdä kaveria ja imeä uv-säteilyä itseeni. Kävin myös moikkailemassa porukoitani, ja syömässä aina niin ihanaa kotiruokaa. Ilokseni meidän kisulikin sattui pyörimään nurkilla, niin näin senkin pörröpalleron pitkästä aikaa.

Tiedättekö. En olisi ikinä uskonut itsestäni, mutta olen hurahtanut salilla käymiseen. Kiitos kuuluu epäilemättäkin Anssille, joka kaiken lisäki teki minulle treeniohjelman. Harrastusta valitettavasti tehokkaasti jarruttelee jalkaani määrätty puolen vuoden liikuntakielto. Kierukan hajoittamisella ei leikitä, joten treenaan pelkkää keski- ja ylävartaloa, kunnes joulun jälkeen pääsen pakertamaan jalkojenkin kanssa. En malta odottaa! :)

Palailen "kesälomakuulumisteni" pariin piakkoin!

 Ps. Ihanat, antakaa palautetta uudesta ulkoasusta, hot or not?

xoxo Heidi

Kesä, pysy luonani ikuisesti

Nyt on sitten blogia uudistettu bloggaamisinnon herättämisen toivossa. Olen ollut Heidi in Wonderlandin ulkoasuun tyytymätön ja kauan. En tiedä tulenko loppujen lopuksi koskaan olemaan tarpeeksi tyytyväinen sen visuaaliseen puoleen. Mitä te pidätte tästä uudesta ulkoasusta?

Uudet tuulet puhaltavat. Aloitin muotitoimittajakurssin Helsinki Design Schoolissa. Unelmoin täydellisestä maailmasta päivä päivältä enemmän. Syksy hiipii nurkkiin ja tuo uuden tunnelman mukanaan. Puoliksi rakastan sitä tunnetta, kun illat pimenevät, voi sytyttää kynttilöitä pilvin pimein, ja käpertyä vilttiin viilenevässä illassa - puoliksi se karmii. Miksikö karmii? Koska tiedän talven tulevan. Pitkän, kylmän ja pimeän talven. Lumi on kauniin valkoista, kunnes kura ja koiranpissa pilaavat sen. Kylmä tuntuu jopa mukavalta, kunnes pakkanen menee yli -15, eli tyypillisesti joulukuussa. Joulu on ihana, mutta se on hetkessä ohi.

Kesästä en keksi kuin yhden huonon puolen: se on liian lyhyt. Onneksi lomani sattui kerrankin hyvään paikkaan. Tällä viikolla Suomessa nautitaan varmaankin kesän viimeisistä lämpimistä päivistä. On mukavampi maata auringossa kesän viimeisinä päivinä, kuin kahlata kumisaappaissa.

Nyt koitan nauttia viikon kestävästä "kesälomastani" täysin rinnoin. Täydellisintä siitä tekisi mökkeily, hyvä ruoka, kunnon unet ja kynttilät. Toivon, että edes osa tulee toteutumaan.

Mukavia kesän viime hetkiä!

xoxo Heidi

Mustat korot allani kopisivat tahdikkaasti mukulakiviä vasten. Puristin tiukasti pikkulaukkuani toisessa kädessäni samalla kun vedin keuhkoihini savua. Liikenteen hälinä oli vaimennut auringon laskettua, ihmisiä valui kohti rautatieasemaa ja baareja. Lämpimän pehmeä tuuli puhalsi mereltä ja heilautti punaisen silkkimekkoni helmaa. Pysähdyin näyteikkunan eteen ja asetin mustan naamion kasvoilleni. Se oli siro ja siinä oli läpinäkyviä timantteja ja mustia sulkia. Tarkistin vielä, että naamio oli paikallaan ja jatkoin matkaani kohti porttia, jonka eteen oli kerääntynyt jonoa. Kävelin jonon perälle ja aloin kaivaa lippua laukustani. Kulautin alas loput siideristäni ja työnsin pullon roskakoriin.
    Portsari näytti julmalta. Hän mulkoili pukeutuneita nuoria ja näytti siltä, että tahtoi runnoa jokaisen miespuolisen sisääntulijan. Hänellä oli musta asu ja nimikyltti "Järjestyksenvalvoja Kimmo". Päästeessäni hänen kohdalleen  näytin henkkareitani. Kimmo vain murahti ja tyrkkäsi minut sisään oviaukosta pimeään narikkatilaan. Ojensin lippuni nuorelle miehelle, joka otti takkini ja antoi minulle narikkalapun. Salista kuului musiikin jumputusta. Kävelin portaat hitaasti ylös välkkyvään saliin ja suuntasin kohti baaritiskiä. Tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä velloi ympärilläni. Moniväriset mekot ja naamiaisasut täyttivät tanssilattian ja sohvat, paikka oli täynnä ihmisiä. Tilasin yhden shotin ja kippasin sen suuhuni. Se poltteli hetken, mutta pian maku muuttui miellyttävämmäksi. Istuin hetken baarijakkaralla ja koitin katseellani tavoittaa ystäväni Sirin. Kaivoin puhelimeni esille ja naputin Sirille viestin. Pian puhelimeni piippasi: "Tuu vessaan". Nousin jakkaralta ja lähdin etsimään naisten vessaa. Kuljin toisen ja kolmannen baaritiskin ohi ja lopulta päädyin vessoille. Siri seisoi topakkana peilien edessä ja asetteli sähkönsinistä mekkoaan paremmin. "Minni, ihanaa että sä päätit sittenkin tulla!" hän kirkaisi minut nähdessään ja kietoutui ympärilleni. Ynähdin myöntävästi ja vetäydyin hiukan kauemmas voidakseni peilata. Katsoin itseäni peilistä ja sipaisin huuliini lisää punaa. "Nyt pidetään hauskaa ja jätetään murheet sikseen", Siri ilmoitti ja katsoi minua totisena pilke silmäkulmassaan. Yritin hymyillä väkinäisesti ja nyökkäsin. "Noniin, nyt mennään", sanoin ja tartuin Siriä kädestä.
Tanssilattia oli täynnä väkeä. Katsoin kadehtien tyttöjen kauniita naamioita ja tanssin musiikin tahdissa. Tunnelma oli mystinen; ei voinut tietää kuka oli kukakin tai minkälainen ihminen naamion takana oli. Sirinkin tunnistin vain, koska hän oli parasystäväni ja tiesin hänen olevan vessassa. Päässäni poreili ja oloni leijui korkeuksissa. Mukavan näköinen poika hivuttautui lähelleni tanssimaan. Pian hän jo asetti kätensä lanteilleni ja tanssitti minua. Hymyilin vienosti ja yritin tanssia niin kuin parhaiten osasin. Poika ei näyttänyt panevan pahakseen kun hivutin käteni sipaistakseni hänen hiuksiaan tanssin lomassa. "Saisinko mä tarjota sulle juoman?" hän kysyi ja tarttui minua kädestä. "Mielihyvin", vastasin ja annoin hänen taluttaa minut pois tanssilattialta. "Mitä sä haluaisit?" poika kysyi, ja katsoi minua naamionsa takaa. Kohautin harteitani ja virnistin: "ihan mitä tahansa." Poika tilasi jonkin drinkin ja ojensi sen minulle. Kiitin ja niiasin, se sai pojan hymyilemään huvittuneena. Juoma oli hyvää. Join sen vauhdikkaasti ja kiskoin pojan takaisin tanssimaan. Tanssimme lähekkäin, vartalot kiinni toisissaan. Pyöritin lanteitani puolelta toiselle, pojan kädet vaeltelivat ujosti vyötärölläni. Katsoin häntä syvälle silmiin naamioni takaa. Hän kohotti kätensä kasvoilleni ja vetäytyi lähemmäs. Kasvomme olivat lähes kiinni toisissaan, tunsin hänen hengityksensä. Huomasin meidän lopettaneen tanssimisen. Tuijotin pojan silmiä, kun hän hiljalleen työni kasvonsa lähemmäs ja hitaasti suuteli minua. Vatsassani kupli. Hymyilin. Poika piti kasvojani käsissään ja suuteli minua toistamiseen. "Lähtisitkö kanssani kahville, mystinen kaunotar?" poika kysyi. Nyökkäsin innokkaana. "Haen meille juomat", poika sanoi ja katosi ihmismassan.
   Humala iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Huojuin hajamielisesti ympäriinsä ja tanssin epämääräisesti. Heilutin lanteitani ja nostin kädet pääni yläpuolelle. Takaatani kietoutui kädet ympärilleni. Jatkoin tanssimista ja heilutin lanteitani puolelta toiselle. Musiikki soi lujaa ja basso värisytti vartaloani. Eri väriset valot välkkyivät ja ilma oli lämmin ja hiukan tunkkainen, täynnä erilaisia tuoksuja. Takanani olevan miehen kädet vaelsivat vartalollani. Käännyin ympäri ja huomasin suutelevani häntä. Avattuani silmäni, huomasin ettei hän ollut toivomani poika. Hän oli joku tuntematon ulkomaalaisen näköinen mies. Humalani sai minut suutelemaan häntä uudemman kerran. Mies tunki kielensä syvälle suuhuni ja halusin paeta tilannetta. "Minun täytyy käydä naistenhuoneessa puuteroimassa nenäni, palaan pian", mongersin ja tunkeuduin ihmismassan läpi toiselle puolelle tanssilattiaa. Yhtäkkiä Siri ilmaantui viereeni ja virnisti innokkaana tanssin lomassa. Naamioitunut mies oli kietounut käsivartensa Sirin ympärille ja tanssitti tätä vauhdikkaasti. Iskin Sirille silmää ja lähdin huojuen suunnistamaan kohti baaritiskiä. Tilasin jonkin satunnaisen shotin ja kulautin sen alas. Päässänin pyöri, enkä ymmärtänyt miksi olin halunnut uuden shotin. Tehty mikä tehty. Huone pyöri silmissäni, mutta päätin jatkaa tanssimista. Mihinhän se poika katosi? Hän oli suloinen..
   Lempibiisini kajahti ilmoille ja aloin tanssia entistä innokkaammin. Minun tuli kuuma, mutten antanut sen haitata. Tanssin monta biisiä putkeen ja tunsin itseni vapaammaksi kuin aikoihin, ei rajoja, ei turhia sääntöjä. Pystyin mihin vain, olin vapaa! Eteeni ilmaantui jälleen uusi miesehdokas. Lähdin innokkaasti leikkiin mukaan. Tanssin villisti ja huomasin miehen käyvän kuumana. Annoin mennä, en jaksanut säästellä energiavarojani. Pian huomasin miehen suutelevan minua. "Minkä ikäinen sä olet?" huusin metelin yli. "Kakskytneljä", mies vastasi. Oi, tämäpä jännää, riemuitsin sisäisesti. Itse olin vasta yhdeksäntoista. "Lähdetkö käymään mun kämpillä?" mies kysyi ja iski silmää. Nyökkäsin, mutta mielessäni pohdin mihin olinkaan ryhtymässä. Mies tarttui minua kädestä ja johdatti ulos rakennuksesta. Minulla ei ollut takkia mukana ja oli myöhä. Mies tarjosi tupakan ja sytytti sen, kiitin. "Et sitten raiskaa mua, okei? Koska mua pelottaa", kuulin mongertavani. Mies nauroi. "En tietenkään, minä sä oikein mua pidät?" hän kysyi ja virnisti. "En mä mikään raiskaaja ole", hän jatkoi. Päätin luottaa hänen sanaansa, mutta jopa humalani läpi pelko kalvoi minua. Kyllä minä selviäisin, ei tässä mitään hätää.
   Miehen asunto oli vai muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Hänellä ei ollut paljoa omaisuutta, mutta hän selitti muuttavansa pian. Mies istui sohvalle ja veti minut syliinsä hajareisin. Suutelimme kiihkeästi ja pitkään, en antanut piippaavan puhelimeni häiritä. "Miten olis, siirryttäiskö makkarin puolelle?" mies ehdotti. Hätäännyin ja vetäydyin hiukan kauemmas. "Mutta mä mielestäni tein selväksi, etten halua mitään sellasta. Meidän piti tulla vaan hakemaan sulle rahaa", tokaisin ja laitoin kädet puuskaan. Päässäni pyöri. "Okei okei, mennään takaisin sinne juhliin", mies sanoi ja nosti minut ylös vahvoilla käsillään. Huokaisin helpotuksesta ja annoin miehelle suukon poskelle. Lähdimme kävelemään takaisin naamiaisiin. Mies tarjoutui kantamaan minua reppuselässä, sillä kenkäni hiersivät. Pian olimme jälleen pimeässä narikassa. "Mä taidan lähteä kavereiden kanssa toiseen baariin, mutta oli kiva tutustua", mies sanoi hymyillen ja kumartui suutelemaan minua. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja hyvästelin hänet. Kun käännyin kohti portaita palatakseni juhliin, näin pojan seisomassa portaissa. Hänen kasvoistaan paistoi hämmennys, mutta onnekseni ei pilkahdustakaan inhosta. Huojuin pojan luokse ja katsoin häntä anteeksipyytävästi. "Mä kadotin sut. Ja humala iski, en tajua mitä oon sählännyt", mutisin katse kengissäni. Poika kietoi kätensä ympärilleni ja suuteli otsaani. "Ei se mitään mystinen kaunotar, meille kaikille sattuu mokia", hän kuiskasi ja silitti selkääni. Puristin käteni tiukasti pojan ympärille. "Miksi mulla tulee niin turvallinen olo sun kanssa, vaikkei edes kunnolla tunneta?" kysyin kasvot pojan rintaa vasten. "Ehkä sitä sanotaan kohtaloksi", poika kuiskasi. "Mennäänkö ulos istumaan, haluan pois täältä", sopotin ja tartuin poikaa kädestä. Ojensin narikkalappuni ovimiehelle ja hän antoi takkini. Poika puki sen päälleni ja vei minut ulos. Kävelimme läheisen puiston penkille istumaan. Oli lämmin vaikka oli yö. "Mä haluaisin nähdä sun kasvot", poika sanoi ja hymyili naamionsa takaa. Avasin naamioni ja otin sen pois."Sä olet todella kaunis", poika hymyili ja otti omansa pois. Hän oli todella komea. "Mikä sun nimi on mystinen kaunotar?" poika kysyi ja virnisti. "Minni", vastasin ja ojensin kättäni. Poika katsoi minua huvittuneena ja tarttui siihen. "Kasper", hän sanoi ja puristi kättäni. Hihitin. "Kiva nimi sulla, mystinen komistus", naurahdin. Kasper virnisti.
   Istuimme penkillä ikuisuuden ja juttelimme. Aurinko alkoi jo nousta. "Pitäisiköhän sut saada kotiin?" Kasper kysyi lempeästi. Kohautin harteitani. Otin korkokengät pois jaloistani ja leikin hiekalla varpaillani. Kasper kaappasi minut syliinsä ja lähti kantamaan kohti taksitolppaa. "Hullu, ethänsä mua jaksa kantaa!" huusin ja nauroin. "Jaksanpas ihan kepeästi, sä oot kevyt kuin keijukainen", Kasper naurahti. Saavuimme taksitolpalle, Kasper istutti minut taksiin ja hymyili. "Varmista, että tää tyttö pääsee kotiin", hän sanoi ja ojensi taksikuskille rahaa. Kuski nyökkäsi. "Miten sä nyt noin teit, en mä voi sun antaa maksaa", kummastelin. "Kun löydän jotain, josta haluan pitää huolta, teen sen", Kasper sanoi hymyillen. "Musta tuntuu, että mä olen löytänyt aarteen", hän jatkoi. En hymyltäni saanut sanaa suustani. "Huomenna Coffee Housessa kello 12?" Kasper kysyi. Nyökkäsin. Kasper kumartui suutelemaan minua ja sulki taksin oven. Hän jäi tolpalle seisomaan ja vilkutti jälkeeni.
Kävelin Coffee Houseen sisään ja etsin katseellani Kasperia. Hän istui nurkkapöydässä ja hymyili huomatessaan minut. Lähdin kävelemään häntä kohti. Hänellä oli päällään vaaleat farkut, punainen t-paita ja mustat aurinkolasit. Kädessään hänellä oli ruusu. "Huomenta kaunotar", hän sanoi kun saavuin paikalle ja ojensi ruusun minulle. Vedin henkeä yllättyneenä, olin hurmiossa. "Vou, kiitos. Ei sun olisi todellakaan tarvinnut", sopersin ja katsoin Kasperia lumoutuneena. "Mutta halusin", hän sanoi hymyillen.
   "Mä olen vieläkin pahoillani eilisestä, mokasin oikeen kunnolla", sanoin nolona ja katsoin pöydän pintaa. Kasper oli hiljaa ja tarttui minua kädestä. "Jos en olis antanut anteeksi, istuisinko nyt tässä? Mähän sanoin sulle eilen, että jos löydän jotakin, mistä haluan pitää huolen, niin teen sen. Ja sä olet sellainen asia, josta en halua luopua vähällä", hän sanoi. "Mutta mehän tutustuttiin vasta eilen, miten voit tietää vielä?" kysyin kummissani. Minua nolotti, mutta silti sisälläni lepatti onnellinen tunne. "Mä tunnen sen. Tähän mennessä se tunne ei ole kertaakaan ollut väärässä", Kasper sanoi, antoi pusun kädelleni ja hymyili kilpaa auringon kanssa.

we♥it

♥ Heidi

 Sitten olisi vuorossa vähän toisenlaista novellia. Palaute on varsin tervetullutta. Toivottavasti kelpaa! :)


Se oli sellainen juhannusyön onnettomuus, joista aina varoitettiin. Yksi eloonjäänyt ja viisi menehtynyttä. Olisin antanut mitä vain, että se eloonjäänyt olisi ollut joku muu meistä.

Lähdimme autolla Mikon mökille Jyväskylään. Lauri ajoi ja minä ja Markus istuimme taaimmilla penkeillä. Saara ja Eerika suunnittelivat juhannusillan ruokalistaa. Auriko paistoi ja oli reilusti yli kaksikymmentä astetta lämmintä. Kesähitit pauhasivat radiosta, kun Lauri painoi kaasun pohjaan ja jätti kaikki muut jälkeensä. “Puolituntia seuraavaan pysähdykseen”, Mikko ilmoitti, kuin lentokoneen kuuluttaja. Saara ja Eerika olivat alkaneet kirjoittaa ostoslistaa. Markus otti minua kädestä ja silitti hellästi. “Tästä tulee mun elämäni paras juhannus”, hän kuiskasi korvaani ja suukotti poskeani. Lämpö sisälläni muuttui roihuavaksi ja sormenpäitä pisteli. Hymyilin autuaana ja katsoin Markusta silmiin. Tuo ihminen teki minusta maailman onnellisimman. Päivä toisensa jälkeen tunsin rakastuvani enemmän ja syvemmin. Toisaalta tämä jatkuva onni pelotti minua, ei elämä aina voinut jatkua näin. Päätin olla murehtimatta ja nauttia jokaisesta hetkestä. Purisin Markuksen kättä lujempaa ja suutelin hänen sormenpäitään. “Älä nyt vielä liikaa innostu, voit syödä mut sitten illalla”, Markus sanoi ja iski silmää.
   Mikko laittoi stereoista pauhaamaan Robinin Frontside ollien. Saara kiljui kauhusta ja Lauri jammaili mukana. Eerika avasi ikkunan, jotta kaduilla kävelevät ihmiset varmasti kuulisivat musiikin pauhun. Ajoimme kaupan parkkipaikalle ja purkauduimme ulos perheautosta. “Noniin, sitten astumme kauppaan mun johdollani, ja te toimitatte sitten mulle kaikki ruokatarpeet, joita luettelen”, Eerika ilmoitti ja otti itselleen johtajan aseman. Saara puuskahti, mutta alistui kohtaloonsa. Markus kaappasi minut syliinsä ja lähti kantamaan kohti kaupan ovia. “Hei lemmenpari, odottakaa meitä muita!” Lauri huusi ja juoksi perään. Eerika tarttui ostoskärryihin ja alkoi luetella kaikille jotakin haettavaa. Mikko nosti Saaran ostoskärryihin ja työnteli tätä ympäri kauppaa. Eerika meinasi hermostua, mutta Mikon ja Saaran riehuessa hän riehaantui itsekin. Me Markuksen kanssa nauroimme ja katsoimme vierestä. Lopulta saimme ostoksemme kasaan ja pakkauduimme tavaroinemme takaisin autoon. “Tervetuloa takaisin Lauri-ridelle. Tänään kuskinamme toimii Lauri the King ja määränpäänämme on Jyväskylä, Mikon mökki. Toivon, että kaikki matkustajat kiinnittävät turvavyönsä ja istuvat rauhallisesti paikoillaan matkan ajan. Mahdollisen pahanolon tai kusihädän yllättäessä pyydän teitä ilmoittamaan tilanteestanne Mikolle. Kiitos ja mukavaa matkaa kaikille”, Lauri kuulutti, ja matka jatkui.

Kello tuli neljä, kun saavuimme Mikon mökin pihaan. Aurinko paistoi yhä ja ilma oli lämmin. Juhannustunnelmaa oli ilmassa. “Eikö meidän tyttöjen pitäisi tehdä vähän juhannustaikoja?” Eerika kikatti toiveikkaana. Saara kohautti harteitaan. Jos se Eerikasta olisi kiinni, niin me olisimme muutaman tunnin päästä kaikki kykkimässä pusikossa etsimässä seitsemää kaunista kukkaa tyynyn alle aseteltavaksi.
   Me tytöt aloimme laittaa ruokaa ja pojat kasaamaan pienimuotoista kokkoa. Täksi juhannukseksi ei ainakaan toistaiseksi ollut tullut palovaroituksia, joten kokon polttaminen oli aivan sallittua. Ruoka valmistui ja me kaikki kokoonnuimme terassille syömään yhdessä pihviä ja salaattia. Ensimmäinen viinipullo aukesi ja lasit täyttyivät ja tyhjentyivät mukavaan tahtiin. Markus rutisti minua kylkeään vasten, siinä oli hyvä ja lämmin olla.
   Aloimme paistaa makkaraa ja viinin lipittäminen jatkui. Kaikilla oli hauskaa ja meno oli hilpeä. Radiosta soi kesäistä musiikkia ja Markus tanssitti minua ympäri terassia. Nauroin onnellisena, kun Markus nosti minut ilmaan ja pyöräytti ilman halki niin, että hameeni helma nousi tuulahduksessa. Hän painoi minut rintaansa vasten ja suuteli päälakeani. “Onneksi mulla on maailman kaunein tyttöystävä”, Markus sanoi ja katsoi minua syvälle silmiin. Ihoni nousi kananlihalle. “Onneksi mulla on maailman komein poikaystävä”, vastasin ja virnistin. Markus naurahti ja suuteli minua pikaisesti.
   Alkoi tulla jo pimeä ja oli aika sytyttää kokko. Keräännyimme poikien kasaaman kokon ympärille ja pohdimme, mikä olisi järkevin tapa sytyttää se. Saara päätti ottaa oikeuden kokon sytytykseen. Hän juoksenteli ja pyörähteli kokon ympärillä ja työnteli sytykkeitä oksien väliin, jotta kokko syttyisi paremmin. “Hyvät naiset ja herrat, on aika sytyttää kesän 2012 hienoin juhannuskokko”, Saara julisti ja nauroi. Hän raapaisi tulitikun ja sytytti monet sytykkeet oksien seassa. Kokko syttyi palamaan ja pian se roihusi ilmiliekeissä. Markus seisoi takanani, hän kietoi kätensä ympärilleni, ja katselimme yhdessä kaunista nuotiota. Eerika hihkui riemuissaan, kun tulenteko onnistui niin helposti ja kokko lämmitti hänen kylmiä varpaitaan. Saara alkoi olla jo aikamoisessa tuitelissa. Mikko oli vetänyt hänet syliinsä ja pussaili Saaran niskaa. Eerika ja Lauri istuivat sylikkäin kivellä. Juomia oli vielä jäljellä vaikka muille jakaa. “Kuka tahtoo olla juomapeliä?” Lauri huusi ja odotti myötäileviä äännähdyksiä. Hetken jaarittelun jälkeen kaikki kuitenkin innostuivat ideasta ja päätimme ottaa kilpailun. “Tästä ei hyvää seuraa…” mumisin Markuksen korvaan. Hän naurahti ja pörrötti hiuksiani leikkisästi.

Parin tunnin päästä juomien tilanne oli jo huomattavasti heikentynyt. Alkoholia oli kulautettu jokaisen kurkusta alas kehuttava määrä. Onneksi kukaan ei ollut kaatokännissä. “Mennään soutamaan järvelle!” Mikko intoili. Eerika epäröi ja vastusti ideaa. “Meillä pitäisi olla pelastusliivit päällä”, hän yritti. Mikko kumosi ajatuksen pelastusliiveistä ja pian olimme rannassa työntämässä venettä vesille. Kaikki kapusivat kyytiin ja Lauri otti ohjat airoissa. Mikko kirosi moottorin kohtaloa. Se oli hajonnut, joten jouduimme soutamaan. Istuin Markuksen vieressä, hän kietoi kätensä ympärilleni ja silitteli käsivarttani. Lauri souti vauhdilla kohti vastarantaa. “Pian ollaan keskellä järveä”, Mikko hihkaisi. Eerika värjötteli Laurin takana ja silitteli tämän kylkiä. “Mä en oikein edelleenkään pidä tästä ideasta”, hän mumisi Laurille. “Höpsis, kohta mennään jo takaisin muru”, Lauri vastasi ja jatkoi soutamista. Mikko kutitteli Saaraa, mikä johti mielettömään hepuliin. Saara kiljui ja heilui, vene alkoi huojua. “Mikko lopeta!” Eerika huusi hätääntyneenä. Mikko vain jatkoi ja Saara kiljui. Markus puristi minua lujempaa. Humaltunut Lauri nousi seisomaan ja alkoi komentaa riehuvaa pariskuntaa. Vene keikkui entistä enemmän. “Tiina mä rakastan sua enemmän kuin mitään muuta”, Markus sanoi ja suuteli minua. “Niin mäkin sua. Nyt ja aina”, vastasin. Vene keinahti ja pian huomasin olevani läpimärkä ja pääni oli veden alla. Yritin pyristellä kohti pintaa, mutta olin joutunut yllättävän syvälle. Happi alkoi jo loppua, ja potkin minkä jaloistani pystyin. Lopulta pääsin pintaan ja haukoin henkeä. En nähnyt ympärilläni muita. “Markus, missä sä olet”, kiljuin, mutten saanut vastausta. Huusin ja itkin. “Markus, sä et voi jättää mua yksin tänne, mä tarvitsen sua”, nyyhkin ja huusin. Yritin pysyä pinnalla. Voimat alkoivat loppua ja humala häiritsi keskittymistä. Muita ei näkynyt.
   Kuulin moottorin ääntä. Joku lähestyi veneellä. Yritin kaikin voimin pysyä pinnalla, mutta se oli haastavaa. Märät vaatteet vetivät minua kohti pohjaa, mutta potkin jaloillani pysyäkseni pinnalla. Pian vene oli vierelläni. “Voi herran jestas, nouse veneeseen tyttö”, mies huusi ja kiskoi minut veneeseen. “Markus tule takaisin, mä tarvitsen sua. Aina ja ikuisesti, muistatko”, kiljuin kurkkusuorana.  Itkin, ja minusta tuntui, ettei ilma riittänyt. Haukoin henkeäni ja pyörryin.

En olisi halunnut mennä hautajaisiin, mutta oli pakko. Olisin katunut lopun elämääni jos en olisi tehnyt sitä. Minulla oli kimppu punaisia ruusuja ja kortti.
   Vuoroni astua haudan vierelle ja lausua jäähyväiseni tuli. Laskin ruusut arkulle ja avasin kortin. “Rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta, nyt ja aina”, kuiskasin ja suljin silmäni.

we♥it

♥ Heidi

Aurinko paistoi ikkunasta sisään. Olin suunnitellut täydellisen festari-lookin: ruskeat shortsit, mustat Converset, Ray-Banit, kangaslaukku ja oranssi paita. Hiukseni jätin vapaasti auki, mutta kiinnitin taakse pienen kukkapinnin. Pian Make tulisi hakemaan minua.
  Olimme Maken kassa tunteneet ikuisuuden, viisivuotiaista asti. Leikimme yhdessä kirkonrottaa, teimme lumilinnoja ja pelasimme lautapelejä. Make on aina auttanut minua ongelmieni kanssa, myös miesongelmien ja minä puolestani olen auttanut häntä. Olemme aina olleet parhaat ystävät.
  Pihalta kuului kolme tööttäystä, Maken kutsuhuuto. Nappasi kangaskassini ja huikkasi hyvästit vanhemmilleni. Autossa soi PMMP. Sitä me olimme menossa katsomaan yhdessä Ruisrockiin. Yöpyminen teltassa jännitti, sillä se oli uutta, mutta muuten festarimeininki oli entuudestaan tuttua. Make virnisti aurinkolasti päässä ja pörrötti hiuksiani. “Prinsessa on saapunut limusiiniin”, hän nauroi ja vinkkasi silmää.

Moottoritie allamme oli kuuma. Jätimme kaiken taaksemme, katsoimme vain eteenpäin. Ei menneitä. Vain nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Vain me, matka ja festarit. Make avasi kattoikkunan. Nousin polvilleni penkille ja lopulta kokonaan seisomaan. Työnnyin kattoikkunasta ulos ja leivitin käteni auki. “Woooooo, maailma on minun!”, huusin ja hengitin raitista ilmaa. Huumaannuin vauhdista ja kesän kauneudesta. Tunsin kuinka Make nyki shortsini lahjetta merkiksi siitä, että oli aika palata tähän maailmaan. Laskeuduin takaisin penkille ja suljin turvavyöni.

Me lauloimme ja tanssimme, nauroimme ja riehuimme. Meillä oli kuuma, mutta se ei haitannut. PMMP oli yhtä loistava kuin aina. Make otti minut olkapäilleen, jotta näkisin paremmin. Heiluimme ja hytkyimme musiikin tahdissa. Ympärillämme velloi ihmismeri. Aurinko paistoi yhä matalalta ja taivaalla seilasi poutapilviä. Puiden lehdet heiluivat hennossa tuulessa ja ihmiset huojuivat humalaisina. Tätä oli kesä.
   Siirryimme katsomaan illan viimeistä esiintyjää, Jujua. Aurinko oli jo laskenut ja ihmiset olivat entistäkin humaltuneempia. Itse olin juonut vain yhden lonkeron janojuomana, tahdoin nauttia musiikista selvänä ja muistaa päivän tapahtumat kauemminkin kuin pari minuuttia.
   Make kuunteli Jujua. Itse en ollut kuullut yhtäkään biisiä, mutta meno oli letkeä ja pidin siitä. Ehkäpä tätä voisi alkaa tulevaisuudessa kuuntelemaan. “Kuuntele tää biisi. Mieti, että se olen mä, joka puhuu sulle tässä biisissä”, Make huusi korvaani ja hipaisi kylkeäni. Keskityin kuuntelemaan sanoja. Juju heilui lavalla ja huomasin monen parin takertuneen toisiinsa. “Mut pelasti muinoin enkeli. Ei taivaast, vaan täält maanpäällisest helvetist.” Vilkaisin hymyilevää Makea. Perhoset vatsassani räpyttivät siipiään kiivaasti. Ne pyrkivät päästä ulos, räpiköivät ja törmäilivät. Kutitti. “Mä annan sulle nyt kaiken, kaiken. Sinä, elämäni nainen. Huuda, kun tarviit mua. Ja mä lupaan sulle, etten mä tarvi ketään muuta ku sua.” Nyt käänsi kasvoni Makea kohti. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja otti käteni käteensä. “Ja lupaan, etten mä suutele ku sun suuta”, kuului kaiuttimista. Silloin Make kumartui lähemmäs, suuteli hellästi huuliani ja kietoi kätensä ympärilleni. Tahti kiihtyi ja ujutin sormeni Maken hiuksiin. Tuntui kuin se, mitä olin kauan odottanut, olisi vihdoin löytynyt. Se viimeinen palapelin palanen, joka odotti paikalleen asettamista. Kaikki nämä vuodet se palanen oli ollut suoraan nenäni edessä, enkä ollut typeränä ymmärtänyt katsoa niin lähelle.

Kasasimme teltan ja raahasimme makuupussimme sisään. Laitoimme musiikin soimaan matkaradiosta ja kietouduimme toisiimme. Aloin hivuttaa Maken paitaa pois, jotta tuntisin enemmän. Hänen lämmin ihonsa sormiani vasten tuntui uskomattoman pehmeältä. Annoin sormenpäideni vaellella kuumalla iholla. Make kiskoi varovasti paitani pois samalla kun avasin hänen housujaan.
   Se oli pehmeää, lämmintä ja ihanaa. Make päälläni oli hikinen ja hengästynyt. Käperryin hänen kainaloonsa ja silitin hänen vatsaansa. Make suuteli otsaani ja veti levitetyn makuupussin päällemme. Juttelimme myöhään yöhön. Nukahdin onnellisempana kuin aikoihin.

Seuraavan päivän kiertelimme katsomassa eri esiintyjiä. Päivän ulkomaalaisten esiintyjien tarjonta oli hyvä. Make kantoi minua olkapäillään. Päivä oli kuuma.
   Illalla lähdimme ajamaan kotiin. Radiosta soi Juju ja Make piti minua kädestä kiinni.

we ♥ it

♥ Heidi

Vietettiin Suvin kanssa kesäiltaa ♥ Juotiin kesälimuu ja syötiin sipsejä + kuunneltiin kesämusaa! Perfect.
Kesä keskellä talvea!

♥ Heidi