Pian on viimeinenkin yövuoro lusittu. Jos tarkkoja ollaan, pääsen suuntaamaan kotiin suureen pehmeään sänkyyni Kristan viereen nukkumaan kun kello lyö 7:30. Enää siis muutama tunti, pari energiajuomaa, kymmeniä hyviä biisejä ja luultavasti pari sytkäripoistoa edessä.
Tänään päätettiin heti työvuoron alkuun työkaverin kanssa yhdessä tuumin kehittyä entistäkin paremmiksi turvatarkastajiksi ja lukkotiirikoijiksi, joten kipattiin purkillinen lukkoja pöydälle, ja alettiin tiirikoida. Onneksi ollaan Teemun kanssa näppäriä käsistämme, ja saatiin kaikki (myös ne haastavimmat) lukot auki! Ensi kerran CV:tä päivittäessä täytyykin muistaa lisätä erikoisosaamisena erilaisten lukkojen tiirikointi. Myös numerolukot onnistuvat! ;)
"Ihana kun olet noin positiivinen ihminen", sain kuulla postattuani pitkästä aikaa. Naurahdin hölmistyneenä ja kysyin "oletko sä tosissasi?" En ollut edes ymmärtänyt antaneeni minkään laista positiivista kuvaa itsestäni taikka tämänhetkisestä elämästäni. Musta tuntuu kuin olisin vain ruikuttanut ja valittanut väsymystä silmäpussit loistaen. Tämä ihana lausahdus kaverilta sai mut kuitenkin miettimään. Hymyilen ja nauran paljon. Saatan suuttua, mutta mun kiihkolleni usein vain naurahdellaan hyväntahtoisesti (tarkoittaako tämä, ettei mua oteta tosissaan?) Osaan nähdä huonojen asioiden hyvätkin puolet. En luovuta, vaan painan menemään vaikka kuinka väsyttäisi. Herkkinä hetkinä vajoan omaan pimeään kolooni, mutta ei mene kauaa kun jälleen näen auringon, ja kömmin pirteänä kohti uusia haasteita. Kai tätä voisi kutsua positiivisuudeksi? Sitä paitsi, mulla todella on kaikki hyvin. Ihana työ, vielä ihanemmat ystävät, täydellinen perhe, kesä tulossa, kiva koti jonne mennä ja oma rauha, ja oikeus tehdä mitä haluaa, milloin haluaa. Miksipä sitä ei siis hymyilisi suupielet korvissa?
Vajaa kuukausi sitten sain mullistettua samaisen kaverini maailmaa huikealla faktallani.
"Kuulin eilen töissä omituisen väittämän: Hattupäiset kuskit ovat kaikkein vaarallisimpia. En ehkä enää ikinä pysty ajamaan autoa nauramatta" - Jussin FB
Tämä huikea fakta tuli jaettua eräänä ei niin kiireisenä iltana töissä. Kysyin Jussilta mitä telkkarista mahtoi tulla seuraavaksi. "Varmaan joku Suomen surkein kuski", Jussi heitti. Ei me jaksettu asiaa sen kummemmin miettiä, kunnes huomattiin, että telkkarissa tosiaan alkoi pyöriä Suomen surkein kuski. Meedio Jussi sai tietää piilevistä kyvyistään, ja mä päätin palauttaa sen maanpinnalle kertomalla millaisia kuskeja liikenteessä kannattaa välttää. Kun isäni opetti mua ajamaan, se valisti mua, että hattupäiset kuskit ovat kaikkein arvaamattomimpia. Eli jos auto seilaa kaistalta toiselle, kannattaa tsekata onko kyseessä arvaamaton hattupää.
xoxo Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti