Kulkisitko kanssani jos tuntisit mun heikkouteni?

Sitä on tullut jälleen vietettyä pieni ikuisuus lentokentän ihmeellisessä maailmassa. Tulin tänne eilen kello 13:45, enkä sen jälkeen ole lähtenyt. Huikea matikkapääni saa summattua tästä kaiken kaikkiaan 28 tuntia. Tulin tänne tehdäkseni vaatimattoman iltavuoron 14-23, mutta kaskummaa kun kysyttiin, kuka tahtoisi ottaa yöjatkot niin fiksuna likkana päätin ne ottaa, joten vuorosta tuli kokonaisuudessaan 14-05. Olin tyytyväinen, kunnen aivoni alkoivat raksuttaa: "Heidi senkin idiootti, tulit tänään töihin Kristan kyydillä, koska teillä oli yhteinen vuoro". Totta tosiaan, raksupoksu Krista muutti käytännössä naapuriini, ja ajateltiin viisaina tulla kimppakyydillä. Enpä silloin arvannut jääväni tänne pidemmäksi aikaa.

 No huikean 8km matkan kulkemiseen busseilla siihen, tai oikeastaan mihin tahansa aikaan menee täältä vajaa tunti. Aamuviideltä kun vuoroni vihdoin loppui, ei kieltämättä ensimmäisenä mielessäni ollut lähteä rynnistämään kohti bussirumbaa, vaan päätin raahustaa väsyneenä lentokentän ihanaan relaxing roomiin nukkumaan. Ainoa vapaana ollut "sänky" oli eräänlainen unimuna. Tungin itseni tavaroineni unimunaan, ja vedin kuvun päälle. Ensimmäisen puolentoista tunnin aikana nukkuminen oli lähes mahdotonta, sillä naurettavaa kyllä, olin niin vihainen. Mua ärsytti unimunan kuvussa juuri otsani yläpuolella sijaitsevat kummalliset hengitysaukot (tai mitä lie ikinä olivatkaan), joista valo paistoi suoraan silmiini. Kuulutukset raikasivat, viereisestä munasta kuului narinaa, joku ränkkäsi sähköllä ohjattavaa kerrossängyn kopiksi sulkevaa ovea ja joku valutti vettä viereisessä vessassa. Lisäksi jouduin nukkumaan kauluspaita päälläni. Kihisin kiukusta, sillä kerrossängyt olivat varattuja, ja olin koko yön odottanut pääseväni sen täydelliseen rauhaan nukkumaan.

Puolisentoista tuntia pyöriskelin ja torkahtelin ahtaassa unimunassa, kunnes olin suhteellisen varma, että ainakin yksi kerrossängyistä olisi hylätty. Avasin kuvun ja kurkkasin kerrossänkyjä. VAPAA ALAKERTA. Kiskoin tavarani ulos munasta ja riuhdoin ne vapaaseen kerrossänkyyn. Suljin säihköistetyn oven ja käperryin tilavaan, pimeään ja äänieristettyyn koppiin. Nukahdin lähes samantien. Heräsin ennen yhtä ja päätin lähteä aamupalalle. Kampesin itseni ulos kopista ja lähdin vaeltamaan kohti taukotilaa. Tunnin päästä olinkin jälleen työpisteellä. Ja täällähän sitä edelleen ollaan, vielä kello kymmeneen asti, minkä jälkeen koittaa se kammottava bussirumba, jonka aamulla vältin.

 Tässä ihastuttavassa kopperossa nukuin viimeisimmät uneni ♥

 Krista muru ♥

Teemu tuli lomilla käymään! Oli tosi kiva nähdä pitkäsyä aikaa kunnolla :---)

Huomenna sitten lähdetäänkin Iidan kanssa kohti Tukholmaa. Ruotsin pääkaupunkiin on ensi viikoksi luvattu erinomaista säätä, ainoana poikkeuksena keskiviikko, jolloin sataa. Kyseinen päivähän on tietenkin juuri se, jonka me vietämme Tukholmassa - tyypillistä. Aiomme silti nauttia täysillä, ja pitää hauskaa. Aivan mahtavaa päästä hetkeksi pois täältä, olen ehdottomasti pienen loman ja irtioton tarpeessa, ja Ruotsin risteily on juuri sopiva tähän tilanteeseen.
Päässäni pyörii paljon ajatuksia, ja toden tosiaan myös kulkisitko kanssani jos tuntisit mun heikkouteni lukeutuu näihin. Joskus ajatteleminen kuitenkin aivan liian uuvuttavaa, ja on helpompi antaa asioiden vain mennä painollaan. Olisi mukava, jos omistaisin aivoilleni suunnaton on/off napin :)

Aivan, pahoittelen vielä postaukseni laatua, sillä teen tätä parhaillaan puhelimellani.

Nyt jatkamaan aherrusta. Adios!

xoxo Heidi