Portsari näytti julmalta. Hän mulkoili pukeutuneita nuoria ja näytti siltä, että tahtoi runnoa jokaisen miespuolisen sisääntulijan. Hänellä oli musta asu ja nimikyltti "Järjestyksenvalvoja Kimmo". Päästeessäni hänen kohdalleen näytin henkkareitani. Kimmo vain murahti ja tyrkkäsi minut sisään oviaukosta pimeään narikkatilaan. Ojensin lippuni nuorelle miehelle, joka otti takkini ja antoi minulle narikkalapun. Salista kuului musiikin jumputusta. Kävelin portaat hitaasti ylös välkkyvään saliin ja suuntasin kohti baaritiskiä. Tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä velloi ympärilläni. Moniväriset mekot ja naamiaisasut täyttivät tanssilattian ja sohvat, paikka oli täynnä ihmisiä. Tilasin yhden shotin ja kippasin sen suuhuni. Se poltteli hetken, mutta pian maku muuttui miellyttävämmäksi. Istuin hetken baarijakkaralla ja koitin katseellani tavoittaa ystäväni Sirin. Kaivoin puhelimeni esille ja naputin Sirille viestin. Pian puhelimeni piippasi: "Tuu vessaan". Nousin jakkaralta ja lähdin etsimään naisten vessaa. Kuljin toisen ja kolmannen baaritiskin ohi ja lopulta päädyin vessoille. Siri seisoi topakkana peilien edessä ja asetteli sähkönsinistä mekkoaan paremmin. "Minni, ihanaa että sä päätit sittenkin tulla!" hän kirkaisi minut nähdessään ja kietoutui ympärilleni. Ynähdin myöntävästi ja vetäydyin hiukan kauemmas voidakseni peilata. Katsoin itseäni peilistä ja sipaisin huuliini lisää punaa. "Nyt pidetään hauskaa ja jätetään murheet sikseen", Siri ilmoitti ja katsoi minua totisena pilke silmäkulmassaan. Yritin hymyillä väkinäisesti ja nyökkäsin. "Noniin, nyt mennään", sanoin ja tartuin Siriä kädestä.
Tanssilattia oli täynnä väkeä. Katsoin kadehtien tyttöjen kauniita naamioita ja tanssin musiikin tahdissa. Tunnelma oli mystinen; ei voinut tietää kuka oli kukakin tai minkälainen ihminen naamion takana oli. Sirinkin tunnistin vain, koska hän oli parasystäväni ja tiesin hänen olevan vessassa. Päässäni poreili ja oloni leijui korkeuksissa. Mukavan näköinen poika hivuttautui lähelleni tanssimaan. Pian hän jo asetti kätensä lanteilleni ja tanssitti minua. Hymyilin vienosti ja yritin tanssia niin kuin parhaiten osasin. Poika ei näyttänyt panevan pahakseen kun hivutin käteni sipaistakseni hänen hiuksiaan tanssin lomassa. "Saisinko mä tarjota sulle juoman?" hän kysyi ja tarttui minua kädestä. "Mielihyvin", vastasin ja annoin hänen taluttaa minut pois tanssilattialta. "Mitä sä haluaisit?" poika kysyi, ja katsoi minua naamionsa takaa. Kohautin harteitani ja virnistin: "ihan mitä tahansa." Poika tilasi jonkin drinkin ja ojensi sen minulle. Kiitin ja niiasin, se sai pojan hymyilemään huvittuneena. Juoma oli hyvää. Join sen vauhdikkaasti ja kiskoin pojan takaisin tanssimaan. Tanssimme lähekkäin, vartalot kiinni toisissaan. Pyöritin lanteitani puolelta toiselle, pojan kädet vaeltelivat ujosti vyötärölläni. Katsoin häntä syvälle silmiin naamioni takaa. Hän kohotti kätensä kasvoilleni ja vetäytyi lähemmäs. Kasvomme olivat lähes kiinni toisissaan, tunsin hänen hengityksensä. Huomasin meidän lopettaneen tanssimisen. Tuijotin pojan silmiä, kun hän hiljalleen työni kasvonsa lähemmäs ja hitaasti suuteli minua. Vatsassani kupli. Hymyilin. Poika piti kasvojani käsissään ja suuteli minua toistamiseen. "Lähtisitkö kanssani kahville, mystinen kaunotar?" poika kysyi. Nyökkäsin innokkaana. "Haen meille juomat", poika sanoi ja katosi ihmismassan.
Humala iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Huojuin hajamielisesti ympäriinsä ja tanssin epämääräisesti. Heilutin lanteitani ja nostin kädet pääni yläpuolelle. Takaatani kietoutui kädet ympärilleni. Jatkoin tanssimista ja heilutin lanteitani puolelta toiselle. Musiikki soi lujaa ja basso värisytti vartaloani. Eri väriset valot välkkyivät ja ilma oli lämmin ja hiukan tunkkainen, täynnä erilaisia tuoksuja. Takanani olevan miehen kädet vaelsivat vartalollani. Käännyin ympäri ja huomasin suutelevani häntä. Avattuani silmäni, huomasin ettei hän ollut toivomani poika. Hän oli joku tuntematon ulkomaalaisen näköinen mies. Humalani sai minut suutelemaan häntä uudemman kerran. Mies tunki kielensä syvälle suuhuni ja halusin paeta tilannetta. "Minun täytyy käydä naistenhuoneessa puuteroimassa nenäni, palaan pian", mongersin ja tunkeuduin ihmismassan läpi toiselle puolelle tanssilattiaa. Yhtäkkiä Siri ilmaantui viereeni ja virnisti innokkaana tanssin lomassa. Naamioitunut mies oli kietounut käsivartensa Sirin ympärille ja tanssitti tätä vauhdikkaasti. Iskin Sirille silmää ja lähdin huojuen suunnistamaan kohti baaritiskiä. Tilasin jonkin satunnaisen shotin ja kulautin sen alas. Päässänin pyöri, enkä ymmärtänyt miksi olin halunnut uuden shotin. Tehty mikä tehty. Huone pyöri silmissäni, mutta päätin jatkaa tanssimista. Mihinhän se poika katosi? Hän oli suloinen..
Lempibiisini kajahti ilmoille ja aloin tanssia entistä innokkaammin. Minun tuli kuuma, mutten antanut sen haitata. Tanssin monta biisiä putkeen ja tunsin itseni vapaammaksi kuin aikoihin, ei rajoja, ei turhia sääntöjä. Pystyin mihin vain, olin vapaa! Eteeni ilmaantui jälleen uusi miesehdokas. Lähdin innokkaasti leikkiin mukaan. Tanssin villisti ja huomasin miehen käyvän kuumana. Annoin mennä, en jaksanut säästellä energiavarojani. Pian huomasin miehen suutelevan minua. "Minkä ikäinen sä olet?" huusin metelin yli. "Kakskytneljä", mies vastasi. Oi, tämäpä jännää, riemuitsin sisäisesti. Itse olin vasta yhdeksäntoista. "Lähdetkö käymään mun kämpillä?" mies kysyi ja iski silmää. Nyökkäsin, mutta mielessäni pohdin mihin olinkaan ryhtymässä. Mies tarttui minua kädestä ja johdatti ulos rakennuksesta. Minulla ei ollut takkia mukana ja oli myöhä. Mies tarjosi tupakan ja sytytti sen, kiitin. "Et sitten raiskaa mua, okei? Koska mua pelottaa", kuulin mongertavani. Mies nauroi. "En tietenkään, minä sä oikein mua pidät?" hän kysyi ja virnisti. "En mä mikään raiskaaja ole", hän jatkoi. Päätin luottaa hänen sanaansa, mutta jopa humalani läpi pelko kalvoi minua. Kyllä minä selviäisin, ei tässä mitään hätää.
Miehen asunto oli vai muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Hänellä ei ollut paljoa omaisuutta, mutta hän selitti muuttavansa pian. Mies istui sohvalle ja veti minut syliinsä hajareisin. Suutelimme kiihkeästi ja pitkään, en antanut piippaavan puhelimeni häiritä. "Miten olis, siirryttäiskö makkarin puolelle?" mies ehdotti. Hätäännyin ja vetäydyin hiukan kauemmas. "Mutta mä mielestäni tein selväksi, etten halua mitään sellasta. Meidän piti tulla vaan hakemaan sulle rahaa", tokaisin ja laitoin kädet puuskaan. Päässäni pyöri. "Okei okei, mennään takaisin sinne juhliin", mies sanoi ja nosti minut ylös vahvoilla käsillään. Huokaisin helpotuksesta ja annoin miehelle suukon poskelle. Lähdimme kävelemään takaisin naamiaisiin. Mies tarjoutui kantamaan minua reppuselässä, sillä kenkäni hiersivät. Pian olimme jälleen pimeässä narikassa. "Mä taidan lähteä kavereiden kanssa toiseen baariin, mutta oli kiva tutustua", mies sanoi hymyillen ja kumartui suutelemaan minua. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja hyvästelin hänet. Kun käännyin kohti portaita palatakseni juhliin, näin pojan seisomassa portaissa. Hänen kasvoistaan paistoi hämmennys, mutta onnekseni ei pilkahdustakaan inhosta. Huojuin pojan luokse ja katsoin häntä anteeksipyytävästi. "Mä kadotin sut. Ja humala iski, en tajua mitä oon sählännyt", mutisin katse kengissäni. Poika kietoi kätensä ympärilleni ja suuteli otsaani. "Ei se mitään mystinen kaunotar, meille kaikille sattuu mokia", hän kuiskasi ja silitti selkääni. Puristin käteni tiukasti pojan ympärille. "Miksi mulla tulee niin turvallinen olo sun kanssa, vaikkei edes kunnolla tunneta?" kysyin kasvot pojan rintaa vasten. "Ehkä sitä sanotaan kohtaloksi", poika kuiskasi. "Mennäänkö ulos istumaan, haluan pois täältä", sopotin ja tartuin poikaa kädestä. Ojensin narikkalappuni ovimiehelle ja hän antoi takkini. Poika puki sen päälleni ja vei minut ulos. Kävelimme läheisen puiston penkille istumaan. Oli lämmin vaikka oli yö. "Mä haluaisin nähdä sun kasvot", poika sanoi ja hymyili naamionsa takaa. Avasin naamioni ja otin sen pois."Sä olet todella kaunis", poika hymyili ja otti omansa pois. Hän oli todella komea. "Mikä sun nimi on mystinen kaunotar?" poika kysyi ja virnisti. "Minni", vastasin ja ojensin kättäni. Poika katsoi minua huvittuneena ja tarttui siihen. "Kasper", hän sanoi ja puristi kättäni. Hihitin. "Kiva nimi sulla, mystinen komistus", naurahdin. Kasper virnisti.
Istuimme penkillä ikuisuuden ja juttelimme. Aurinko alkoi jo nousta. "Pitäisiköhän sut saada kotiin?" Kasper kysyi lempeästi. Kohautin harteitani. Otin korkokengät pois jaloistani ja leikin hiekalla varpaillani. Kasper kaappasi minut syliinsä ja lähti kantamaan kohti taksitolppaa. "Hullu, ethänsä mua jaksa kantaa!" huusin ja nauroin. "Jaksanpas ihan kepeästi, sä oot kevyt kuin keijukainen", Kasper naurahti. Saavuimme taksitolpalle, Kasper istutti minut taksiin ja hymyili. "Varmista, että tää tyttö pääsee kotiin", hän sanoi ja ojensi taksikuskille rahaa. Kuski nyökkäsi. "Miten sä nyt noin teit, en mä voi sun antaa maksaa", kummastelin. "Kun löydän jotain, josta haluan pitää huolta, teen sen", Kasper sanoi hymyillen. "Musta tuntuu, että mä olen löytänyt aarteen", hän jatkoi. En hymyltäni saanut sanaa suustani. "Huomenna Coffee Housessa kello 12?" Kasper kysyi. Nyökkäsin. Kasper kumartui suutelemaan minua ja sulki taksin oven. Hän jäi tolpalle seisomaan ja vilkutti jälkeeni.
Kävelin Coffee Houseen sisään ja etsin katseellani Kasperia. Hän istui nurkkapöydässä ja hymyili huomatessaan minut. Lähdin kävelemään häntä kohti. Hänellä oli päällään vaaleat farkut, punainen t-paita ja mustat aurinkolasit. Kädessään hänellä oli ruusu. "Huomenta kaunotar", hän sanoi kun saavuin paikalle ja ojensi ruusun minulle. Vedin henkeä yllättyneenä, olin hurmiossa. "Vou, kiitos. Ei sun olisi todellakaan tarvinnut", sopersin ja katsoin Kasperia lumoutuneena. "Mutta halusin", hän sanoi hymyillen.
"Mä olen vieläkin pahoillani eilisestä, mokasin oikeen kunnolla", sanoin nolona ja katsoin pöydän pintaa. Kasper oli hiljaa ja tarttui minua kädestä. "Jos en olis antanut anteeksi, istuisinko nyt tässä? Mähän sanoin sulle eilen, että jos löydän jotakin, mistä haluan pitää huolen, niin teen sen. Ja sä olet sellainen asia, josta en halua luopua vähällä", hän sanoi. "Mutta mehän tutustuttiin vasta eilen, miten voit tietää vielä?" kysyin kummissani. Minua nolotti, mutta silti sisälläni lepatti onnellinen tunne. "Mä tunnen sen. Tähän mennessä se tunne ei ole kertaakaan ollut väärässä", Kasper sanoi, antoi pusun kädelleni ja hymyili kilpaa auringon kanssa.
we♥it
♥ Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti