I'm watching, I'm feelin'. Make the best of me

Kesäkuu 2015. Edellisestä postauksestani on yli puoli vuotta. Puolen vuoden täydeltä itkua, naurua, murheita ja onnea. Miltä osin elämäni on muuttunut? Voisi sanoa, että lähes kaikelta osin. Puoli vuotta sitten elämäni oli aika lailla harmaata. Nyt se on kirkkaampaa, valoisampaa ja värikkäämpää.

Selasin blogini vanhoja kirjoituksia, ja hymähdin tyytyväisenä eräälle kohdalle, jonka olin kirjoitanut lokakuussa.

"Työpaikalla tapahtuneiden muutosten takia työmotivaationi ei ole aivan huipussaan, ja keksisin ainakin tuhat ja sata parempaa tapaa viettää aikaani näin aamuyöstä. Koko syksyn olen haikaillut suurten elämänmutosten perään, saamatta sen kummempia aikaiseksi. Diagnosoimme eilen töissä Niklaksen kanssa "reilun kahdenkympin kriisin" vaivaavan meitä. Omat muutossuunitelmani eivät tosin ole aivan yhtä radikaaleja kuin Niklaksen "voisin muutta ulkomaille" ja "voisin myydän kaiken omaisuuteni ja aloittaa alusta" -suunnitelmat.  Ensimmäisenä listallani on uusi työpaikka. Hyvänä kakkosena seuraa uusi kämppä. Ulkonäöllekin olisi kiva tehdä yhtä sun toista. Kun asiaa miettii, mitään näistä ei ole vaikea toteuttaa."

Nyt voin hymyillen vihdoinkin todeta saavuttaneeni jotakin. Ensimmäisenä listallani on uusi työpaikka. En ole enää lentokentällä töissä kärsimässä työuupumuksesta ja unettomuudesta. Puolitoista vuotta turvatarkastajana sai minut tajuamaan Expertin olevan varsin hyvä työnantaja, joten hain takaisin. Päädyin siihen, mitä harkitsin ennen lentokentälle siirtymistä - aloin myyjäksi kassaneidin sijaan. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Nyt olen onnellinen ja hymyileväinen puhelinvastaava, joka saa nukkua normaalit yöunet, ja ehtii laittaa ruokaa ja käydä salilla. 

Hyvänä kakkosena seuraa uusi kämppä. Muutin Keravalle, lähemmäs työpaikkaani. Sain isomman asunnon, ja nyt minulla on vihdoin enemmän tilaa. En ole vielä ehtinyt kunnolla asettua taloksi, sillä muuttolaatikoita on ympäri kämppää, mutta pikkuhiljaa nekin siitä hupenevat. 

Ulkonäöllekin on ollut kiva tehdä yhtä sun toista. Aloitin heittämällä hyvästit vaaleille kutreilleni, ja palasin entiseen, värjäämällä hiukseni ruskeiksi. Tummat hiukset tuntuivat heti enemmän omalta, vaikka edellisestä kerrasta olikin vuosia. Hiusten värjäys tuntuu kuitenkin pieneltä suuremman projektini vierellä. Reilut pari kuukautta sitten sain tarpeekseni lentokentän kerryttämistä liikakiloista, ja päätin hankkia itselleni personal trainerin. Nyt olen laihtunut kahdeksan kiloa, mutta paljon on vielä jäljellä. Tavoitteeni ei ole mielestäni epärealistinen - tahtoisin olla saman kokoinen kuin ennenkin, ehkä vain hiukan timmimmässä paketissa. 

Puoli vuotta sitten en olisi uskonut kirjoittavani tällaisista asioista. Nyt ehdin tehdä sitä kaikkea, mistä en uskaltanut lentokentällä ollessani edes unelmoida. Elämäni on normaalia, ja tasapainoista - juuri niin kuin toivoinkin.

kuvat weheartit

Ps. Jotakin puuttuu, mutta sekin selviää aikanaan.

xoxo Heidi