Murphyn laki

Kaksi negatiivista palautetta eräälle taholle, lämmennyttä kermavaahtoa ja mielenkiintoinen kohtaaminen kesken työkeikan - näin alkoi viimeinen päiväni MissMixissä.

Siskoni Hanna tuli torstai-iltana kylään ja jäi yöksi. Katsottiin yhdessä viisaaseen aikaan menevä bussi, jotta molemmat olisimme hyvissä ajoin koulussa ja töissä. Aamulla lähdimme ajoissa kävelemään bussille, mutta kuinka kävikään, sieltä se huristi täyttä päätä etuajassa. Siinä sitten pingottiin täyttä vauhtia kohti bussipysäkkiä kermavaahdot, mansikat ja kakkupohjat kangaskassissa lennellen. Onneksi pysäkillä oli nainen, joka pysäytti bussin. Juuri kun olin ehtinyt bussin ovelle, kuski sulki ovet ja jatkoi matkaansa. Muutama kirosana siinä pääsi ilmoille, kun Hannan kanssa istahdettiin pysäkille odottamaan seuraavaa bussia. Kaivoin taskusta puhelimeni, ja rupesin naputtaa moraalisaarnaa yleisistä hyvistä tavoista HSL:n palautelomakkeeseen. Kuski nimittäin oli vallan hyvin nähnyt meidän juoksevan ja olevan ovella, mutta ilmeisesti oli leikkituulella ja halusi leikkiä hippaa kiireisten ihmisten kanssa.

Onneksi oli aurinkoinen ja lämmin sää, joten pysäkillä istuminen ei tuntunut pahalta. Ainoa vaan, että seuraava bussi jätti tulematta. Hampaita kiristellen kaivoin samaisen HSL:n palautelomakkeen puhelimeni selaimeen, ja aloin naputtaa uutta viestiä tällä kertaa entistäkin turhautuneempana. Pelkäsin kangaskassissani olevan kermavaahdon puolesta, ja manasin huonoa tuuriani.

Vihdoin kahden palautteen ja puolentunnin odottelun jälkeen seuraava bussi saapui. Menimme siskoni kanssa ovelle, kun ohi pyöräileva mies meinasi ajaa siskoni päälle ja karjaisi kauniin tervehdyksen "Painu v*ttuun siitä!" Aikuismaista käytöstä?

Luojan kiitos bussimatka sujui sen kummemmitta ongelmitta kunnes Sörnäisten kohdalla kellon tullessa 8.40 muistin kello yhdeksäksi sovitun puhelinhaastatteluni. Onneksi olin muistanut kirjoittaa kalenteriini haastateltavan numeron, joten sain soitettua ja ehdotettua, että tekisimme haastattelun puolituntia myöhemmin. Onnekseni se sopi hänelle. Päästyäni keskustaan riensin raitiovaunupysäkille ja katsoin kuinka kutosratikka lähti suoraan nenäni edestä. Loistavaa! Jäin odottamaan seuraavaa, jonka pysäkiltä on hiukan pidempi matka kävellä, mutta se sai kelvata. Spåran saapuessa tunsin helpotuksen aallon vyöryvän ylitseni. Matkalla tein kuitenkin virheen ja satuin vilkaisemaan vieressani istuvaa kanssamatkustajaani: kuola valui valtoimenaan nukahtaneen herran rinnuksille. Onneksi jäin seuraavalla pysäkillä, ja kiisin täyttä päätä töihin.

Työpöydältäni nappasin valmiiksi laatimani kysymykset, ja suuntasin työtilojemme saunaan tekemään haastattelua, sillä kokoustilat ovat lähes poikkeuksetta käytössä. Saunan olemme havainneet rauhalliseksi paikaksi toteuttaa puhelinhaastatteluja. Pimeässä saunassa kaijuttimessa olevaan puhelimeen höpiseminen tuntui tietenkin hiukan hölmöltä, mutta sujui muitta mutkitta, kunnes saunan ulkopuolelta alkoi kuulua epämääräistä kolinaa. Yritin olla välittämättä siitä, ja keskittyä puhelimen toisessa päässä olevaan mieshenkilöön, mutta pian se kävi lähes mahdottomaksi, kun naisääni saunan ulkopuolelta kiljaisi "onko siellä saunassa joku mies?"

Haastateltavani puhelimen päässä hiljeni, kun vakuuttelin suihkutilassa olevaa naista siitä, ettei tällä ollut hätää, ja että tein vain puhelinhaastattelua. Puhelun suoritin loppuun naisen käydessä suihkussa oven toisella puolella. Onneksi haastateltavani oli varsin ymmärtäväinen, ja lähinnä nauroi hullunkuriselle päivälleni.

Loppu päivä sujui ongelmitta - ihme kyllä. Sain täytettyä kakkuni, ja siitä tuli jopa ihan nätti (vaikka kermavaahto hiukan loppui kesken). Tarjoillessani kaukkua iki-ihanille työkavereilleni, nämä toivat eteenki lahjakassin ja valmistautuivat jonkinlaiseen jäähyväispuheeseen. Tippalinssissä kuuntelin kauniita sanoja, ja minulle tuli jo ikävä heitä. Kassista löysin hajuveden, kynsilakkoja ja juoksukengät (juuri kun olin kaksi päivää sitten kironnut juoksukengättömyyttäni). Työpäivän jälkeen menimme työkaverini Miian kanssa vielä kaupungille. Tahdon jo takaisin MissMixiin.

Huomenna laitan kuvia. Tuntuu tyhjältä, kun tiedän etten maanantaina suuntaakaan kohti Punavuorta.

xoxo Heidi