Ja nuo ihmemiehet taikakaavuissaan maailmaa koittaa pelastaa

Istun yksin työpaikkani "viihtyisässä" kopperossa, ja tuijotan paperilapuilla ja secutiy checked teipillä vuorattua seinää. Kopin seinien toisella puolella liikkuu reissuun lähtevien ihmisten matkatavaroita. Itse olen täällä päivästä toiseen, ja katson kun kärttyiset suomalaiset lähtevät hawaii paidoissaan ja seitinohuessa humalassa Thaikkuihin. Toisinaan nämä kärtyt kiittävät minua hyvästä palvelusta, toisinaan haukkuvat tyhmäksi, kun "varastan" heidän hammastahnansa. Kyllä, olen aina halunnut sinun käytetyn tahmaisen hammastahnasi itselleni. Itkevä aasialainen ei ymmärrä miksen voi tehdä poikkeusta, ja antaa hänen viedä liian suurta käsirasvaa koneeseen. Aggressiivinen venäläinen murisee ja ärisee ja esittää ettei yhtäkkiä osaakaan englantia, etten voisi poistaa hänen taxfreepussista poistettua ja puoliksi juotua viinapulloaan. Miksi vielä olen täällä? (Rehellisesti sanottuna: koska rakastan työkavereitani)

Työpaikalla tapahtuneiden muutosten takia työmotivaationi ei ole aivan huipussaan, ja keksisin ainakin tuhat ja sata parempaa tapaa viettää aikaani näin aamuyöstä. Koko syksyn olen haikaillut suurten elämänmutosten perään, saamatta sen kummempia aikaiseksi. Diagnosoimme eilen töissä Niklaksen kanssa "reilun kahdenkympin kriisin" vaivaavan meitä. Omat muutossuunitelmani eivät tosin ole aivan yhtä radikaaleja kuin Niklaksen "voisin muutta ulkomaille" ja "voisin myydän kaiken omaisuuteni ja aloittaa alusta" -suunnitelmat.  Ensimmäisenä listallani on uusi työpaikka. Hyvänä kakkosena seuraa uusi kämppä. Ulkonäöllekin olisi kiva tehdä yhtä sun toista. Kun asiaa miettii, mitään näistä ei ole vaikea toteuttaa. Työnhaku minulla on ollut päällä jo jonkun aikaa, mutta kämpän suhteen en ole saanut mitään aikaiseksi. Pitäisikö muuttaa kämppiksen kanssa vai yksin, keskustaan vai kenties takaisin Espooseen? Okei, Espooseen en halua, paikka tuntuu nykyisin jotenkin kaukaiselta, kun on tottunut Itä-Vantaan puukko-ghettoon. Sitten se ulkonäkö. Miten olisi piilokalju, tai punaiset kutrit? Laihduttaakin voisi. Entä hankkisinko koko selän tautoinnin tai nännilävärin? Parhaat ideat tuntuvat syntyvän yövuoroissa.

Olen tullut siihen pisteeseen, että jotakin minun on kyllä tehtävä. Niin paljon kun nautinkin yövuoroissa mennä Niklaksen kanssa hodareille, ja mussuttaa suklaata litran maitoa juodessa ja Game of Thronesia katsoessa, tämä alkaa pikkuhiljaa riitää minulle. Jos ei muun, niin oman terveyteni takia. Säännölliset neljän tunnin yöunet ei käsittääkseni kuulu tasapainoiseen elämään sen enempää kuin epäsäännölliset ruokatottumuksetkaan.

Vaikka tämä kaikki saattaa kuulostaa valitukselta, olen silti onnellinen. Onnellinen mutta väsynyt. Tiedän asioiden muuttuvan parempaan suuntaan omien tekojeni avulla. Siksi aion rehkiä enemmän saadakseni haluamani. Sillä loppupeleissä suurin unelmani tällä hetkellä on tasapainoinen ja säännöllinen arki.

kuvat we♥it

xoxo Heidi