Heidi in wonderland

Innostuin pitkästä aikaa oikeaan novelliputkeen! Tässä teille siis lisää luettavaa. Pian pistän myös normaalityylisiä postauksiani ;) Tässä siis novelli nimeltä aurinko.


Kuuma. Auringonsäteet lämmittivät paljasta ihoani. Haaveita toisensa jälkeen ja samalla suunnatonta onnea. Oranssien bikinieni väri piristi entisestään. Jospa elämässä oli sittenkin jotakin elettävää? Jos ei muuta niin ainakin kesä. Ja ehkä rakkaus? Oli se yksi poika. Poika, josta ei ottanut selvää. Toisaalta en itsekkään ollut varma tahdoinko mitään muuta kuin nauttia kesästä ja lämmöstä, auringosta ja tuoksuista, joita luonto oli pullollaan kesäisin. Aamun pikkutunnit täynnä linnunlaulua ja aamukastetta. En keksi kesästä yhden ainoaa asiaa, josta en pitäisi.
   Se poika pyysi minua elokuviin. Tarkoituksenani olisi auringonoton jälkeen kaunistautua ja lähteä kaupungille tapaamaan häntä. Pian voisin siis nousta terassilta ja alkaa valmistautua. Ehkäpä tämä ilta selvittäisi ajatuksiani ja käsitystäni siitä, mitä herran päässä mahtoi liikkua. Miehistä kun ei aina ottanut selvää. Ja me naiset muka olimme monimutkaisia?

Kello kuusi astuin rautatientorille odottamaan häntä. Oli yhä lämmin ja valoisaa. Hiukseni heiluivat lämpimässä kesätuulessa. Punaiset shortsini näyttivät kivoilta ruskettunutta ihoani vasten. Katselin ympärilläni hälisevää ihmismassaa. Hetken päästä erotin pojan lyhyen matkan päässä. Hän näytti todella komealta. Uusi paita?
   Elokuva oli hyvä. Poika piti minua kädestä ja silitti peukalollaan kämmenselkääni. Se tuntui mukavalta ja luonnolliselta. Pojan kanssa pystyin todella olla oma itseni. “Mennään käymään Hietsussa”, poika sanoi ja hymyili. Idea oli mielestäni hyvä, sillä oli kaunis kesäilta, enkä halunnut mennä vielä kotiin. Päätimme kävellä matkan, eihän se ollut edes pitkä. “Jos saisit päättää itselles jonkun yliluonnollisen voiman tai kyvyn, mikä se olis?” kysyin. Poika naurahti ja pohti hetken. “Haluaisin osata lentää”, hän sanoi hetken kuluttua ja virnisti. “Niin mäkin”, tunnustin. Lentäminen oli aina ollut unelmani. Kulkeminen paikasta toiseen olisi niin helppoa.
   Saavuimme rantaan. Näky oli niin kaunis, että tunsin itseni maailman onnellisimmaksi ihmiseksi. Tai ehken sittenkään.. Jotakin puuttui. “Mitä sä vielä odotat?” poika kysyi ja iski silmää. Olin hämilläni. “Miten niin?” kummastelin. “Vaatteet pois! Mennään uimaan!”
   Hetkessä huomasin olevani alusvaatteisillani reisiä myöten vedessä puolialaston poika edelläni kahlaten. Hän alkoi roiskuttaa vettä päälleni. “Älä, mä kastun!” kiljuin ja kikatin. “Sä tulet joka tapauksessa kastumaan, anna kun mä vähän autan”, poika nauroi ja jatkoi. Sitten hän kahlasi luokseni, tarttui minua lanteilta ja veti mukanaan veteen. “Tyhmä mitä sä teet!” kiljuin ja nauroin katketakseni. “Yritän päästä lähemmäksi sua”, poika vastasi totisempana ja pysähtyi. En voinut olla hymyilemättä. Poika laittoi kätensä lanteilleni ja tuli ihan kiinni. Hän katsoi minua ja hymyili ujosti. Tuli kunnon elokuvahetki. Pitkiä katseita ja lämmin tunnelma, sähköä ilmassa. Sitten poika kumartui ja suuteli minua. Hän otti kasvoni käsiinsä ja suuteli pehmeästi ja pitkään. Vatsassani lensi vähintäänkin miljoona perhosta ja päätäni huimasi. “Nyt tiedän, että se olet sinä, jonka haluan”, poika sanoi. Ja nyt minä tiesin, että elämässä oli kesän lisäksi elettävänä myös rakkaus.

we ♥ it

♥ Heidi