Rakkaudesta kirjoittamiseen!

Tästä se lähtee; novelli jota jatkan eteenpäin muutaman päivän ajan. Otan mielelläni vastaan mielipiteitä, olivat ne positiivisia taikkai negatiivisia :) Olkaapa hyvät.

Tylsän harmaata, mustaa ankeaa pimeyttä. Tässäkö se talvi oli? Mieluummin ottaisin ympärivuotisen kesän. Onneksi minulla oli tanssini. Istuin bussissa matkalla treeneihin. Inhosin busseja. Ne pysähtelivät liikaa ja matka oli epätasaista. Junissa oli paljon mukavempaa istua, mutta tietenkään täällä metsässä ei juna kulkenut. Painoin nappia ja bussi pysähtyi seuraavalle pysäkille. Astuin ulos loskasäähän. Voi tätä nautinnollista talvea...
  Tanssikoululle päästessäni suuntasin pukkareihin. Salin edessä istui suloinen poika, jonka olin nähnyt muutama päivä sitten kadulla. Nyt hän oli täällä. Ehkäpä hän oli jonkun täällä tanssivan poikaystävä. Pukuhuoneessa tuoksui hajuvesi. Heitin treenikassini penkille ja riisuin takin ja lapaset. Vaihdoin päälleni minishortsit, pinkin t-paidan ja säärystimet. Raahasin tavarani tanssisaliin, jonka edessä poika edelleen istui. Vilkaisin tämän ruskeita silmiä ja sain vastineeksi hymyn. Omat suupieleni nousivat koholle tavanomaisesti ja taisin hiukan punastuakin. Kuinka noloa. Asetin tavarani nurkkaan ja astelin tangon viereen venyttelmään. Huomasin pojan tuijottavan minua. Se häiritsi keskittymiskykyäni, joten yritin unohtaa hänen olemassaolonsa. Loput tunnilla käyvät tytöt ilmestyivät saliin ja tunti alkoi. Rakastin kieppua tangon ympärillä. Tunsin itseni vahvaksi ja taitavaksi. Muualla sellaista oloa en saanut aikaiseksi.

Pari päivää myöhemmin istuin jälleen bussissa. Jäin samalla pysäkillä ja astuin yhtä ankeaan loskasäähän. Käveltyäni pari minuuttia huomasin samaisen pojan kävelevän hiukan minun edelläni. Hän hidasti vauhtiaan, joten tein samoin. Katselin hänen puolipitkiä ruskeita hiuksiaan ja värillistä kaulahuvia. Hänellä oli tumman siniset pillifarkut ja ne näyttivät kivoilta hänen päällään. Yhtäkkiä astelin jo hänen vierellään, sillä hän oli hidastanut vauhtiaan entisestään. "Hei," poika sanoi ja katsoi minua ruskeilla silmillään. Punastuin. "Moi", sanoin hiljaisella äänellä ja koitin vältellä hänen katsettaan. "Tiesitkö, että olet todella kaunis ja taitava tanssimaan?" poika sanoi ja tapitti minua intensiivisesti. Pysähdyin paikoilleni ja katsoin poikaa ihmeissäni. "Mitä?"
   "Niin. Olet mielestäni todella kaunis. Ja pidän tyylistäsi tanssia", poika toisti. Olin hämilläni. "Tuota.. Kiitos paljon", änkytin ja hymyilin hänelle. Tämä oli todella outoa. Sain jalkani jälleen liikkeelle ja jatkoimme matkaa hiljaisuuden vallitessa. Olin niin kummissani, etten ymmärtänyt tilannetta. Tanssikoululle saapuessamme minä suuntasin pukuhuoneeseen. Tullessani ulos poika istui tanssisalin edessä ja hymyili minulle.