Heidi in wonderland

Sitten olisi vuorossa vähän toisenlaista novellia. Palaute on varsin tervetullutta. Toivottavasti kelpaa! :)

Se oli sellainen juhannusyön onnettomuus, joista aina varoitettiin. Yksi eloonjäänyt ja viisi menehtynyttä. Olisin antanut mitä vain, että se eloonjäänyt olisi ollut joku muu meistä.

Lähdimme autolla Mikon mökille Jyväskylään. Lauri ajoi ja minä ja Markus istuimme taaimmilla penkeillä. Saara ja Eerika suunnittelivat juhannusillan ruokalistaa. Auriko paistoi ja oli reilusti yli kaksikymmentä astetta lämmintä. Kesähitit pauhasivat radiosta, kun Lauri painoi kaasun pohjaan ja jätti kaikki muut jälkeensä. “Puolituntia seuraavaan pysähdykseen”, Mikko ilmoitti, kuin lentokoneen kuuluttaja. Saara ja Eerika olivat alkaneet kirjoittaa ostoslistaa. Markus otti minua kädestä ja silitti hellästi. “Tästä tulee mun elämäni paras juhannus”, hän kuiskasi korvaani ja suukotti poskeani. Lämpö sisälläni muuttui roihuavaksi ja sormenpäitä pisteli. Hymyilin autuaana ja katsoin Markusta silmiin. Tuo ihminen teki minusta maailman onnellisimman. Päivä toisensa jälkeen tunsin rakastuvani enemmän ja syvemmin. Toisaalta tämä jatkuva onni pelotti minua, ei elämä aina voinut jatkua näin. Päätin olla murehtimatta ja nauttia jokaisesta hetkestä. Purisin Markuksen kättä lujempaa ja suutelin hänen sormenpäitään. “Älä nyt vielä liikaa innostu, voit syödä mut sitten illalla”, Markus sanoi ja iski silmää.
   Mikko laittoi stereoista pauhaamaan Robinin Frontside ollien. Saara kiljui kauhusta ja Lauri jammaili mukana. Eerika avasi ikkunan, jotta kaduilla kävelevät ihmiset varmasti kuulisivat musiikin pauhun. Ajoimme kaupan parkkipaikalle ja purkauduimme ulos perheautosta. “Noniin, sitten astumme kauppaan mun johdollani, ja te toimitatte sitten mulle kaikki ruokatarpeet, joita luettelen”, Eerika ilmoitti ja otti itselleen johtajan aseman. Saara puuskahti, mutta alistui kohtaloonsa. Markus kaappasi minut syliinsä ja lähti kantamaan kohti kaupan ovia. “Hei lemmenpari, odottakaa meitä muita!” Lauri huusi ja juoksi perään. Eerika tarttui ostoskärryihin ja alkoi luetella kaikille jotakin haettavaa. Mikko nosti Saaran ostoskärryihin ja työnteli tätä ympäri kauppaa. Eerika meinasi hermostua, mutta Mikon ja Saaran riehuessa hän riehaantui itsekin. Me Markuksen kanssa nauroimme ja katsoimme vierestä. Lopulta saimme ostoksemme kasaan ja pakkauduimme tavaroinemme takaisin autoon. “Tervetuloa takaisin Lauri-ridelle. Tänään kuskinamme toimii Lauri the King ja määränpäänämme on Jyväskylä, Mikon mökki. Toivon, että kaikki matkustajat kiinnittävät turvavyönsä ja istuvat rauhallisesti paikoillaan matkan ajan. Mahdollisen pahanolon tai kusihädän yllättäessä pyydän teitä ilmoittamaan tilanteestanne Mikolle. Kiitos ja mukavaa matkaa kaikille”, Lauri kuulutti, ja matka jatkui.

Kello tuli neljä, kun saavuimme Mikon mökin pihaan. Aurinko paistoi yhä ja ilma oli lämmin. Juhannustunnelmaa oli ilmassa. “Eikö meidän tyttöjen pitäisi tehdä vähän juhannustaikoja?” Eerika kikatti toiveikkaana. Saara kohautti harteitaan. Jos se Eerikasta olisi kiinni, niin me olisimme muutaman tunnin päästä kaikki kykkimässä pusikossa etsimässä seitsemää kaunista kukkaa tyynyn alle aseteltavaksi.
   Me tytöt aloimme laittaa ruokaa ja pojat kasaamaan pienimuotoista kokkoa. Täksi juhannukseksi ei ainakaan toistaiseksi ollut tullut palovaroituksia, joten kokon polttaminen oli aivan sallittua. Ruoka valmistui ja me kaikki kokoonnuimme terassille syömään yhdessä pihviä ja salaattia. Ensimmäinen viinipullo aukesi ja lasit täyttyivät ja tyhjentyivät mukavaan tahtiin. Markus rutisti minua kylkeään vasten, siinä oli hyvä ja lämmin olla.
   Aloimme paistaa makkaraa ja viinin lipittäminen jatkui. Kaikilla oli hauskaa ja meno oli hilpeä. Radiosta soi kesäistä musiikkia ja Markus tanssitti minua ympäri terassia. Nauroin onnellisena, kun Markus nosti minut ilmaan ja pyöräytti ilman halki niin, että hameeni helma nousi tuulahduksessa. Hän painoi minut rintaansa vasten ja suuteli päälakeani. “Onneksi mulla on maailman kaunein tyttöystävä”, Markus sanoi ja katsoi minua syvälle silmiin. Ihoni nousi kananlihalle. “Onneksi mulla on maailman komein poikaystävä”, vastasin ja virnistin. Markus naurahti ja suuteli minua pikaisesti.
   Alkoi tulla jo pimeä ja oli aika sytyttää kokko. Keräännyimme poikien kasaaman kokon ympärille ja pohdimme, mikä olisi järkevin tapa sytyttää se. Saara päätti ottaa oikeuden kokon sytytykseen. Hän juoksenteli ja pyörähteli kokon ympärillä ja työnteli sytykkeitä oksien väliin, jotta kokko syttyisi paremmin. “Hyvät naiset ja herrat, on aika sytyttää kesän 2012 hienoin juhannuskokko”, Saara julisti ja nauroi. Hän raapaisi tulitikun ja sytytti monet sytykkeet oksien seassa. Kokko syttyi palamaan ja pian se roihusi ilmiliekeissä. Markus seisoi takanani, hän kietoi kätensä ympärilleni, ja katselimme yhdessä kaunista nuotiota. Eerika hihkui riemuissaan, kun tulenteko onnistui niin helposti ja kokko lämmitti hänen kylmiä varpaitaan. Saara alkoi olla jo aikamoisessa tuitelissa. Mikko oli vetänyt hänet syliinsä ja pussaili Saaran niskaa. Eerika ja Lauri istuivat sylikkäin kivellä. Juomia oli vielä jäljellä vaikka muille jakaa. “Kuka tahtoo olla juomapeliä?” Lauri huusi ja odotti myötäileviä äännähdyksiä. Hetken jaarittelun jälkeen kaikki kuitenkin innostuivat ideasta ja päätimme ottaa kilpailun. “Tästä ei hyvää seuraa…” mumisin Markuksen korvaan. Hän naurahti ja pörrötti hiuksiani leikkisästi.

Parin tunnin päästä juomien tilanne oli jo huomattavasti heikentynyt. Alkoholia oli kulautettu jokaisen kurkusta alas kehuttava määrä. Onneksi kukaan ei ollut kaatokännissä. “Mennään soutamaan järvelle!” Mikko intoili. Eerika epäröi ja vastusti ideaa. “Meillä pitäisi olla pelastusliivit päällä”, hän yritti. Mikko kumosi ajatuksen pelastusliiveistä ja pian olimme rannassa työntämässä venettä vesille. Kaikki kapusivat kyytiin ja Lauri otti ohjat airoissa. Mikko kirosi moottorin kohtaloa. Se oli hajonnut, joten jouduimme soutamaan. Istuin Markuksen vieressä, hän kietoi kätensä ympärilleni ja silitteli käsivarttani. Lauri souti vauhdilla kohti vastarantaa. “Pian ollaan keskellä järveä”, Mikko hihkaisi. Eerika värjötteli Laurin takana ja silitteli tämän kylkiä. “Mä en oikein edelleenkään pidä tästä ideasta”, hän mumisi Laurille. “Höpsis, kohta mennään jo takaisin muru”, Lauri vastasi ja jatkoi soutamista. Mikko kutitteli Saaraa, mikä johti mielettömään hepuliin. Saara kiljui ja heilui, vene alkoi huojua. “Mikko lopeta!” Eerika huusi hätääntyneenä. Mikko vain jatkoi ja Saara kiljui. Markus puristi minua lujempaa. Humaltunut Lauri nousi seisomaan ja alkoi komentaa riehuvaa pariskuntaa. Vene keikkui entistä enemmän. “Tiina mä rakastan sua enemmän kuin mitään muuta”, Markus sanoi ja suuteli minua. “Niin mäkin sua. Nyt ja aina”, vastasin. Vene keinahti ja pian huomasin olevani läpimärkä ja pääni oli veden alla. Yritin pyristellä kohti pintaa, mutta olin joutunut yllättävän syvälle. Happi alkoi jo loppua, ja potkin minkä jaloistani pystyin. Lopulta pääsin pintaan ja haukoin henkeä. En nähnyt ympärilläni muita. “Markus, missä sä olet”, kiljuin, mutten saanut vastausta. Huusin ja itkin. “Markus, sä et voi jättää mua yksin tänne, mä tarvitsen sua”, nyyhkin ja huusin. Yritin pysyä pinnalla. Voimat alkoivat loppua ja humala häiritsi keskittymistä. Muita ei näkynyt.
   Kuulin moottorin ääntä. Joku lähestyi veneellä. Yritin kaikin voimin pysyä pinnalla, mutta se oli haastavaa. Märät vaatteet vetivät minua kohti pohjaa, mutta potkin jaloillani pysyäkseni pinnalla. Pian vene oli vierelläni. “Voi herran jestas, nouse veneeseen tyttö”, mies huusi ja kiskoi minut veneeseen. “Markus tule takaisin, mä tarvitsen sua. Aina ja ikuisesti, muistatko”, kiljuin kurkkusuorana. Itkin, ja minusta tuntui, ettei ilma riittänyt. Haukoin henkeäni ja pyörryin.

En olisi halunnut mennä hautajaisiin, mutta oli pakko. Olisin katunut lopun elämääni jos en olisi tehnyt sitä. Minulla oli kimppu punaisia ruusuja ja kortti.
   Vuoroni astua haudan vierelle ja lausua jäähyväiseni tuli. Laskin ruusut arkulle ja avasin kortin. “Rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta, nyt ja aina”, kuiskasin ja suljin silmäni.