Kesällä poimit minulle auringonkukan. "Tämä on kaunein auringonkukka, jonka olen koskaan nähnyt", sanoit ja ojensit sen minulle. Hymyilin. "Mutta silti se ei ole mitään verrattuna sinuun", kuiskasit korvaani.
Syksyn lehdet loistivat värikirjoaan. Tuuli puhalsi vielä lämpimänä ja sinä tartuit minua kädestä. "Jos tämä ei ole elämää, niin mikä sitten?" kysyit ja virnistit. Kohautin hartioitani. "Sinä olet parhainta syksyssä - pysyt lämpimänä vaikka ilma viilenee."
Tuli talvi. Satoi ensilumi, kevyttä puuterilunta. Otit sitä kinoksesta ja puhalsit hiutaleet hiuksiini. "Sinä säihkyt", huomautit hymyillen. "Ne ovat lumihiutaleet jotka säihkyvät." Sinä pudistit päätäsi ja katsoit minua totisena. "Mikään ei säihky niin kuin sinä."
Jonakin päivänä tahtoisin oikeasti olla se tyttö, joka on kauniimpi kuin auringonkukat ja säihkyy niin kuin ei mikään muu.
we ♥ it
Kun en unta saanut päätin kirjoittaa novellintapaisen. Enjoy!
♥ Heidi
Niin kaunista ja niin oletkin!
VastaaPoistaKiitos ihan älyttömästi! :) Oivoi, olisinkin, mutta kiitos paljon :) piristystä tähän arkeen!
VastaaPoistaaiii heidi <3 oot nii hyvä kirjottaa <3 somaa. mut haikeeta..
VastaaPoista