Onko mies jotenkin naista parempi?

2010-luku, tasa-arvo, suvaitsevampi ja avarampi maailma. Todellako?

Lähiaikoina olen törmännyt muutamaan kertaan töissä aivan ihmeellisiin asenteisiin sukupuoltani ja ikääni kohtaan. Okei, työskentelen vahvasti miesvaltaisella alalla. Olen myymälämme ainoa nainen, ja huomattavasti suurinta osaa kollegoistani nuorempi. Tämän ei kuitenkaan luulisi nykypäivänä olevan millään tavalla erikoista, mutta imeisesti joukostamme löytyy yhä ihmisiä, joilla on vanhanaikainen mustavalkoinen käsitys siitä, ettei nuori nainen voi tietää elektroniikasta tuon taivaallista. 

Olen kokenut lukemattoman määrän hetkiä, joissa minä tiedän tuotteesta oikeasti paljon, mutta heti kun joku myymälämme miehistä astuu asiakkaan näkökenttään, asiakas unohtaa minun olemassaoloni täysin, ja alkaa pommittaa miesmyyjää kysymyksillä. Usein miesmyyjä vastaa juuri kuten minäkin, minun sanani vain ei paina yhtä paljon kuin keski-ikäisen miehen. Kertomani asiat kyseenalaistetaan usein, ja vasta kollegani toisetettua samat sanat, asiakas on valmis uskomaan.

"Ethän sä tyttö tiedä näistä mitään!" on tutuksi tullut lause. Aivan, en tiedä näistä asioista mitään, mutta olen täällä töissä. Olen alueeni vastaava, vaikka en tiedä myymistäni tuotteista mitään. Kyllä, hyvä herra, otapa mustavalkoiset, sumentuneet antiikkilasit päästäsi, ja katso maailmaa uusin silmin.

Pari viikkoa sitten myymäläämme asteli mies digiboksin kaukosäädin kädessään. Kysyin voisinko olla avuksi, johon mies tokaisi kaukosäätimen olevan jo toinen lähiaikoina, joka on hajalla, ja tiuskaisi kysymyksen "mikä näissä oikein on vikana?!" Vastasin, etten tältä seisomalta osaa sanoa (koska vika voi olla mikä tahansa) ja olin juuri kysymässä, saisinko katsoa kaukosäädintä, varmistaakseni, oliko se todella rikki. En ehtinyt ilmaista itseäni, ennen kuin mies tokaisi "Nojoo, olisko täällä joku mies, joka tietäisi näistä? Joku jolla on vähän enemmän kokemusta.." Okei. Minä olisin osannut testata toimiiko kyseinen kaukosäädin. Olisin osannut myös tilata herralle uuden. Mutta jostakin syystä nuoren naisen ammattitaito ei vakuuttanut miesasiakastamme, joten hän mieluummin odotti jotakuta kollegoistani vapautuvaksi.

"Kyl se on vähän ikävä tosiasia, mut jos lähtisin jotain kodinelektroniikkaa ostaan, ni kyl tulis heti jotenki fiilis et miesmyyjä tietäis paremmin", totesi eräs miespuolinen tuttuni muutama päivä sitten. Oikeasti? Ajatellaan vaikkapa pyykinpesukonetta. Kumpikohan kotona yleensä käyttää kyseistä laitetta enemmän: mies vai nainen? Ja mitä tulee muuhun elektroniikkaan, eikö nainen voi olla kiinnostunut uusimmista peleistä ja vehkeistä?

Jos fakta tosiaan on se, että miehet ovat luotettavimpia ja parhaita elektroniikkamyyjiä, niin miksi myymäläni miesmyyjät kysyvät minulta (nuorelta naiselta) päivittäin neuvoa?

Vaikka tekstini on todella kärjistetty, on suurin osa asiakkaistani mitä ihanimpia, ja rakastan työtäni. Tunne, kun asiakas todella luottaa ammattitaitooni, ja uskoo minuun, on mahtava. Sillä vaikka olenkin vain nuori tyttö, kyllä minä tiedän yllättävän paljon asioista.

kyl me naisetki osataan

xoxo Heidi

I'm watching, I'm feelin'. Make the best of me

Kesäkuu 2015. Edellisestä postauksestani on yli puoli vuotta. Puolen vuoden täydeltä itkua, naurua, murheita ja onnea. Miltä osin elämäni on muuttunut? Voisi sanoa, että lähes kaikelta osin. Puoli vuotta sitten elämäni oli aika lailla harmaata. Nyt se on kirkkaampaa, valoisampaa ja värikkäämpää.

Selasin blogini vanhoja kirjoituksia, ja hymähdin tyytyväisenä eräälle kohdalle, jonka olin kirjoitanut lokakuussa.

"Työpaikalla tapahtuneiden muutosten takia työmotivaationi ei ole aivan huipussaan, ja keksisin ainakin tuhat ja sata parempaa tapaa viettää aikaani näin aamuyöstä. Koko syksyn olen haikaillut suurten elämänmutosten perään, saamatta sen kummempia aikaiseksi. Diagnosoimme eilen töissä Niklaksen kanssa "reilun kahdenkympin kriisin" vaivaavan meitä. Omat muutossuunitelmani eivät tosin ole aivan yhtä radikaaleja kuin Niklaksen "voisin muutta ulkomaille" ja "voisin myydän kaiken omaisuuteni ja aloittaa alusta" -suunnitelmat.  Ensimmäisenä listallani on uusi työpaikka. Hyvänä kakkosena seuraa uusi kämppä. Ulkonäöllekin olisi kiva tehdä yhtä sun toista. Kun asiaa miettii, mitään näistä ei ole vaikea toteuttaa."

Nyt voin hymyillen vihdoinkin todeta saavuttaneeni jotakin. Ensimmäisenä listallani on uusi työpaikka. En ole enää lentokentällä töissä kärsimässä työuupumuksesta ja unettomuudesta. Puolitoista vuotta turvatarkastajana sai minut tajuamaan Expertin olevan varsin hyvä työnantaja, joten hain takaisin. Päädyin siihen, mitä harkitsin ennen lentokentälle siirtymistä - aloin myyjäksi kassaneidin sijaan. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Nyt olen onnellinen ja hymyileväinen puhelinvastaava, joka saa nukkua normaalit yöunet, ja ehtii laittaa ruokaa ja käydä salilla. 

Hyvänä kakkosena seuraa uusi kämppä. Muutin Keravalle, lähemmäs työpaikkaani. Sain isomman asunnon, ja nyt minulla on vihdoin enemmän tilaa. En ole vielä ehtinyt kunnolla asettua taloksi, sillä muuttolaatikoita on ympäri kämppää, mutta pikkuhiljaa nekin siitä hupenevat. 

Ulkonäöllekin on ollut kiva tehdä yhtä sun toista. Aloitin heittämällä hyvästit vaaleille kutreilleni, ja palasin entiseen, värjäämällä hiukseni ruskeiksi. Tummat hiukset tuntuivat heti enemmän omalta, vaikka edellisestä kerrasta olikin vuosia. Hiusten värjäys tuntuu kuitenkin pieneltä suuremman projektini vierellä. Reilut pari kuukautta sitten sain tarpeekseni lentokentän kerryttämistä liikakiloista, ja päätin hankkia itselleni personal trainerin. Nyt olen laihtunut kahdeksan kiloa, mutta paljon on vielä jäljellä. Tavoitteeni ei ole mielestäni epärealistinen - tahtoisin olla saman kokoinen kuin ennenkin, ehkä vain hiukan timmimmässä paketissa. 

Puoli vuotta sitten en olisi uskonut kirjoittavani tällaisista asioista. Nyt ehdin tehdä sitä kaikkea, mistä en uskaltanut lentokentällä ollessani edes unelmoida. Elämäni on normaalia, ja tasapainoista - juuri niin kuin toivoinkin.

kuvat weheartit

Ps. Jotakin puuttuu, mutta sekin selviää aikanaan.

xoxo Heidi 

In that monent I loved you

You should listen to your heart
It's gonna tell you what you need
Take care of yourself
And don't you worry about me

 

kuva we♥it

 

xoxo Heidi



Yhden kortin varaan kaikkeni paan, sata prosenttia itsestä annan

On suorastaan hassua, miten jotkut pienet asiat voivat tehdä onnelliseksi, ja jopa pelastaa päivän. Köyhät ritarit ja kodilta tuoksuva äiti, Whatsapp viesti, joka tuo hymyn huulille, Anssi Kelan kuunteleminen ruuanlaiton yhteydessä, tärkeään ihmiseen törmääminen ennen työvuoron alkua, vanhojen suomi-iskelmien popittaminen ja tahdissa reivaaminen perheen kanssa, sekä nauravainen asiakaspalvelija Verotoimiston linjoilla. Nämä pienet asiat ovat piristäneet lähipäivinä minua enemmän, kuin olisin voinut uskoa. Yhteen koottuna ne muodostavat onnistuneita, ja ilon täyttämiä päiviä. On suorastaan uskomatonta ja jopa järjetöntä, miten jonkun ihmisen näkeminen, tai pitkään nukkuminen voi pelastaa kokonaisen päivän.

 

 

Tein eilen arkisen muutoksen, josta olin haaveillut jo pidemmän aikaa. Puoli vuotta sitten se olisi tuntunut täysin mahdottomalta ratkaisulta, mutta nyt sain asiani hoidettua sille mallille, että oli aika muuttaa suunnitelmat teoiksi. Muutin lentokentällä työsopimukseni osa-aikaiseksi. Suunnaton taakka putosi harteiltani, ja tuntuu kuin voisin jälleen hengittää paremmin. Työmääräni turvatarkastajana vähenee huomattavasti, mikä tarkoittaa normaaleja kahdeksan tunnin yöunia, mahdollisuutta jaksaa käydä salilla, sekä energiaa siivota, ja huolehtia arjen askareista. Olen kaivannut etenkin salilla käymistä. Rakastan sitä energiaa ja hyvän olon tunnetta, mikä minut valtaa onnistuneen treenin jälkeen. Vihaisena on mahtavaa suunnata salille purkamaan ärtymys ja kurjat tunteet - kaiken lisäksi se vieläpä toimii.

 

Talveani tulee myös piristämään pikkuveljeni kanssa yhdessä varattu matka Riikaan. Pääsemme vaihtamaan eurot lateihin, pakkaamaan nesteet minigrip-pusseihin, heiluttamaan työkavereille, jotka jäävät vääntämään hullua päivää turvatarkastukseen, ja syömään lentokentän ylihinnoiteltuja ruokia matkaliput kourassa. Minilomamme syy saa ihoni nousemaan kananlihalle ilosta. 7.1 Arena Riga täyttyy hurmioituneista jääkiekkofaneista, ja on aivan mahtavaa päästä kannustamaan Jokerit voittoon Dinamo Rigan kotiottelussa.

 

kuvat we♥it

 

Näihin fiiliksiin ja tunnelmiin suljen tämän päivän. Painan pääni tyynyyn, ja nukahdan vanhempieni huoneesta kantautuvaan vaimeaan kuorsaukseen. Ihanaa olla kotona.

 

xoxo Heidi